Mukava työ, jota tehdään oman kodin rauhassa. Tarvitset vain tietokoneen ja verkkoyhteyden, ei tarvitse olla alalta kokemusta, kunhan olet avarakatseinen ja valmis keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta. Kuulostaa tavallaan hyvältä. MOT on tutkinut chat-operaattorin työtä ja kertoo jutussaan  ”Tanjan” kokemuksista. Aiemmin Iltalehti kirjoitti vastaavasta aiheesta jutun. Vastaava työpaikkamainos tuli kerran Instagramissa vastaan ja aloin tutkia asiaa. Erinäisten keskustelupalstojen ja iltapäivälehden jutun kautta alkoi selvitä työ luonne. Ilmoitus pitäisi kyllä muotoilla toisin.

Onko moraalisi joustava? Osaatko esittää roolia johdonmukaisesti? Haluatko tienata hyvin vähän kusettamalla miehiä? Viestittele puppua oman kodin rauhassa rakkaudennälkäisten ihmisten kanssa, naaraa heiltä ylihinnoiteltu viesti toisensa jälkeen ja sitouta heidät valheellisten lupausten avulla jopa vuosiksi palveluumme. Saat jopa lähettää meille kuvan passistasi. Bonuksena mahdollinen syyte avunannosta petokseen!

Mikä ihmeen chat-operaattori?

Valitettavasti kyseessä ei ole todennäköisesti TV-chatin moderointi. Chat-operaattorin tai -moderaattorin työ on nähtävästi sitä, että työntekijät esittävät olevansa ”kuumia sinkkuja alueellasi” deittipalveluissa. Palveluun luodaan profiileja kuvapankkikuvia hyödyntäen. MOT:n jutun mukaan esimerkiksi ”Roosa 19 v” on juuri tällainen viihdeprofiili, jona useampi työntekijä esiintyy. Jokaisesta viihdeprofiilista on oma kirjanpitonsa, johon työntekijät keräävät tietoa, jotta kukin Roosana esiintyvä osaa viestitellä johdonmukaisesti. Myös asiakkaista ja heidän jakamistaan henkilökohtaisista tiedoista pidetään kirjaa. Onkohan tämä aivan linjassa GDPR:n kanssa? Iltalehden jutussa kerrotaan, että työnantajan mukaan asiakkaat tietävät, että osa profiileista on epäaitoja, mutta kuitenkin viestien perusteella asiakkaat ovat ihan tosissaan. Kuten jutussa todetaankin, kuka maksaisi yli euron viestiä kohden, jos oikeasti ymmärtäisi chattaavansa leikkiprofiilin kanssa. Se, että työntekijä vielä väittää erikseen olevansa ihan oikea henkilö ei ole oikein linjassa sen kanssa, että ”viihdeprofiilit tunnistaa sydänmerkistä”, niin kuin MOT:n jutussa mainitaan. Tämä käyttöehtoihin lisätty tieto on näköjään mennyt monelta asiakkaalta ohi ja ihmekö tuo, jos daamit varta vasten inttävät olevansa oikeita henkilöitä. Työ siis vaatii suoranaista valehtelua taloudellisen hyödyn toivossa. (Toisaalta niin vaatii moni muukin työ – itseäni opastettiin eräässä ihan laillisessa työssä kertomaan asiakkaalle ”valkoisia valheita”, sillä se nyt vaan kuului konseptiin.)

Entä palkkiot sitten? Iltalehden jutussa vuodelta 2018 ”Maria” sai 12 senttiä viestiltä. MOT:n jutussa kerrotaan, että työntekijöiden on kirjoitettava vähintään 200 viestiä viikossa, jolloin palkkio on 25 euroa. Maksu tapahtuu kuitenkin vasta kun tienattu summa ylittää 50 euroa maksukerralta. (Tämä minimisummailmiö on tuttu myös portaalitöissä.) Viikonloppuisin viestittely on kiivaimmillaan ja silloin työntekijät saavat bonusta 2 senttiä viestiltä. Tuolla hinnoittelulla palkkioksi tulisi 8 senttiä viestiltä ja viikonloppuisin 10 senttiä. Korvaus on silläkin aivan naurettava, että työntekijän pitäisi hallita kaikki roolit, eli lukea ja tuottaa muistiinpanoja ns. omalla ajalla ilman korvausta.

Tee työtä jolla on tarkoitus?

Kaikenlaisia työmahdollisuuksia on todellakin tarjolla. Suomi24-keskustelussa joku ärhäkästi toteaa, että miksette mene oikeisiin töihin. Niin, se ei oikeastaan ole pointti tässä, vaan että työtä markkinoidaan jonakin aivan muuna kuin se todellisuudessa on. On aivan eri asia viestitellä korvausta vastaan ihmisen kanssa joka varmuudella tiedostaa, että kyseessä on maksullinen palvelu, ja ettei viestittely johda mihinkään sen kummempaan. On eri asia mennä läähätyslinjalle töihin, missä asiakas ymmärtää maksavansa kirjaimellisesti saduista, kuin valehdella ja johdattaa harhaan, että siitä voisi sukeutua seksiä tai jotakin vakavampaa. Todennäköisesti on olemassa ihan moraalisesti suoraselkäisiä chat-operaattorin tehtäviä, mutta mainitut esimerkit eivät siltä kuulosta. Olen ihmetellyt tätä aiemminkin, mutta miten ihmeessä työnteosta tuli näin vaikeaa?

Käydessäni vaanimassa kolmea piskuista rahastosijoitustani, silmiini osui nousijoiden listaus. Kärjessä keikkui Handelsbankenin Kestävä Energia A1 EUR -rahasto, joka oli rankassa nousukiidossa ja lienee sitä edelleen. Ostin rahasto-osuuksia 30 eurolla ihan testausmielessä aiempien kokeilujen innoittamana.

Voi pojat olen kyllä saanut viihdettä koko rahan edestä. Kuukauden aikana se on tehnyt tuottoa 28,71% eli olen voitolla yhdeksän euroa. Yleensä käydessäni kurkkaamassa tilannetta, on kurssi plussalla. 12.1. se oli 2,26 % miinuksella edellisestä päivästä. (Tietysti kurkkiminen ei ole yhtä miellyttävää laskun aikaan ja siihen pitänee varautua, että aaltoliikettä tulee.) Päätin lakata kyttäämästä ja kaikessa hiljaisuudessa vaan siirrän sinne kuukausittain pienen summan.

Mikä ihmeen Kestävä Energia?

Handelsbanken kuvailee sitä näin: Rahasto on aktiivisesti hallinnoitu rahasto, joka keskittyy puhtaasti kestävään kehitykseen sijoituksissaan. Rahasto sijoittaa maailmanlaajuisesti sellaisten yritysten osakkeisiin, jotka kehittävät tai käyttävät teknologiaa tai metodeja, jotka rajoittavat globaalia ilmaston lämpenemistä, joko suorasti tai epäsuorasti, rajoittamalla hiilidioksidipäästöjä ja muita kasvihuonekaasuja. Näihin lukeutuvat yritykset, jotka edistävät tehokasta energiankäyttöä.

Viidessä vuodessa rahasto-osuuden arvo on noussut 236,93 %, vuodessa 132,94 %. Tämä on poikkeuksellista ja saa vanhan realistin epäilemään, että jospa nousukiito alkaakin olla jo ohi. Toisaalta hiilidioksidipäästöjen rajoitukset ja yleinen ilmastoahdistus pelaavat juuri kestävän energiantuotannon pussiin. Vastuullisuusluokituksessa rahasto on pisteytykseltään 4/5 ja se on saanut myös Joutsenmerkin. Joulukuussa tehdyn katsauksen mukaan parhaiten tuottivat energian varastointi, sekä aurinko- ja tuulisektorit. Maantieteellisesti osakkeita on rahastossa ympäri maailman, mutta kolme suurinta aluetta ovat Yhdysvallat 34,66 %, Kiina 19,29 % ja Norja 8,18 %.

Näistä Kiina on mietityttävin. Esimerkiksi Gangfeng Litium Co Ltd yksi rahaston sijoituskohteista 1,36% osuudella. Yritys tuottaa litiumia, jota käytetään esimerkiksi sähköautojen, älylaitteiden ja tietokoneiden akuissa. Kiinan leväperäisyys ympäristöasioissa, työntekijöiden turvallisuudesta puhumattakaan, on melkoinen eettinen pulma. Anna Närri kirjoittaa sähköautobuumin nurjasta puolesta täällä.  Onkin mielenkiintoista seurata miten suomalaiset yritykset vastaavat akkujen tuotannon haasteisiin. Akkujen kierrätyksen nähdään olevan seuraava suuri juttu ja YLEn jutussa kerrotaan, että litiumakkujen kierrätysmarkkinoiden arvioidaan olevan noin 19 miljardia vuoteen 2030 mennessä.  Suomessa kaivostoiminta ja akuissa käytettävien materiaalien louhinta ovat toki säädellympiä kuin Kiinassa, mutta aivan ongelmatonta se ei täälläkään ole. Törmäsin hämmentävään tilastoon kaivostoiminnan jätteiden määrästä, todellakin toivon akkujen mineraalien kierrätyksestä tulevan seuraavan suuren bisneksen.

En nyt ihan päivätyötäni (heh) olisi valmis näillä sijoituksilla ja tiedoilla jättämään. Jatkan kuitenkin säästämistä tuohon rahastoon, sillä kestävän energian tarve ei tule ainakaan vähenemään.

Pakollinen disclaimer: tätä tekstiä ei tule lukea rohkaisuksi ostaa osakkeita tai rahasto-osuuksia. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta ja sijoittamiseen liittyy aina rahojen menettämisen riski.

Aiemmin kirjoitin rahastosäästökokeiluistani täällä.