Kaikki alkaa lopusta
”Mä määrään sulle kaksi viikkoa sairaslomaa.”
Työterveyslääkäri katsoi minua vakavana ruskean otsatukkansa ja silmälasiensa takaa.
”Oikeastaan mä olisin määrännyt sulle sairaslomaa jo viime kesänä, kun tulit käymään”, lääkäri jatkaa. ”Siltä vointisi vaikutti silloin.”

Se viime käynti oli elokuussa. Nyt oli lokakuu. Ulkona alkoi olla pimeää ja masentavaa. Valon määrä ulkona väheni päivä päivältä.
Toista oli kesäkuussa. Olin muuttanut uuteen kaupunkiin, uuteen työpaikkaan työskentelemään ja uuteen ympäristöön asumaan.
Yritin parhaani uudessa työpaikassa. Syyskuussa muutin uuden, ihanan miesystävän kanssa yhteen asumaan.
Kaiken järjen mukaan asioiden olisi pitänyt olla hyvin.
Silti jokin mätti.
——-
Syksyllä aloitin uudella osastolla töissä. Töitä tuntui olevan paljon.
En päässyt työasioiden ajattelusta ja paineen tunteesta päässäni eroon. En päässyt, enkä tiennyt miten.
Olin väsynyt ja ärtynyt. Koko ajan. Valitin miehelleni, paljon. Vetäydyin töissä, en jaksanut olla muiden kanssa sosiaalinen. En vain jaksanut, eikä kaikkien töiden ohessa tuntunut olevan edes aikaa siihen.
Tunsin työn ja työpaikan vaatimukset niskassani melkein koko ajan. Olin uusin työntekijä. Muita kaltaisiani noviiseja siellä ollut.
En ollut vielä tottunut kunnolla paikan tapoihin. En halunnut uutena tyyppinä olla hankala. Kukapa haluaisi ilmoittaa heti uudessa paikassa, että ei pysty tekemään työtään.
——
Niin, se lääkärikäynti lokakuussa 2019. Palataanpa siihen.
Lääkäri kirjoittaa sairaslomalappua. Minä nyökyttelen ymmärtäväisenä. Sairasloma, kyllä kyllä, sopii tietenkin.
Seuraavana päivänä ilmoitan työpaikalle asiasta. Se, miten se sujuu, on toinen asia.
——
Sairasloman ensimmäisenä päivänä istun aamupalapöydässä. Läppäri edessäni, kuten kunnon työnarkomaanilla ainakin. Mihinkäs tiikeri raidoistaan…
Niin, luulitteko, että teen töitä? Ehen. Katson elokuvaa Yle Areenasta ja juon kahvia.
Minulla ei ole kiire minnekään. Ei tarvitse tehdä mitään.
Siitä on niin kauan, kun olen tuntenut niin. Niin kauan. Jokin aikakausi on selvästi loppunut.
Mutta se on myös alku.