Kassa numero 5 avautuu
Ilta-Sanomien Me Naiset -osastolla on juttu myymäläpäälliköstä, joka on avautunut korona-ajan raivoavista asiakkaista. Saadaan kohtuuttomia huutoraivareita, turvaväleistä ei piitata ja kiukutellaan. Tässä puututaan ikävään ilmiöön, joka koronan myötä on vain korostunut: asiakaspalvelijat joutuvat sietämään työssään huonoa käytöstä. Pääsääntöisesti siihen ei voi puuttua tai sanoa vastaan, sillä ”asiakashan sen palkan maksaa” ja ”asiakas on aina oikeassa”.
Ne vaativat kaupantädit
Tällä viikolla näin lähimarketissa tapauksen, joka sai niskavillani pystyyn silkasta myötätunnosta. Vanhempi mieshenkilö halusi mennä läpi pikakassasta ilman ostoksia. Kassalla oli portti, joka aukeaa vain kuitilla. Asiasta tiedotettiin suuressa plakaatissa kassan edustalla. Mieshenkilö ei tästä järjestelystä pitänyt, vaan alkoi vähän haastamaan myyjää asiasta kuuluvaan ääneen. Törkeyksiin ei tässä menty, mutta en voi käsittää tällaista turhaa purnaamista. Mitä veikkaat, onko tämä myyjätär porttiviritelmän keksinyt? Ei. Miksi siinä on sellainen ärsyttävä portti? Jottei siinä olisi turhaa edestakaisin ramppaamista, mikä vaikeuttaa kassahenkilön valvontatehtävää. Luuletko, että kassahenkilöllä on jotakin henkilökohtaista sinua vastaan, kun hän ei päästä juuri sinua, mitä viattominta olentoa, siitä portista läpi? Epäileekö hän sinua varkaaksi? ***tuileeko hän? Ei, ei ja ei. Hän tekee työtään. Jos on jokin sääntö, työntekijän on pidettävä siitä kiinni, vaikka se tuntuisi asiakkaasta ikävältä.
Vähän sama on alkoholin myyntikielto kello yhdeksän jälkeen. Vaikka sinua kuinka korpeaisi tällainen valtion harjoittama holhoaminen, jos olutlaatikkoasi yritetään piipata kello 21:00 jälkeen, kone ilmoittaa kassahenkilölle myynnin olevan kielletty, koska laki niin määrää. Jossakin vaiheessa tässä saattoi olla pieniä liukumia asetuksista riippuen, mutta se kohtuuton raivo mitä tämä on saanut myyjiä ja kauppoja kohtaan aikaiseksi on aivan järjetöntä.
En ole yllättynyt, että koronakiukkua puretaan myyjiin. Asiakaspalveluhenkilöt ovat niitä ilmaisia terapeutteja, jotka eivät pääse pakoon, eivätkä saa sanoa vastaan. Urani aikana olen törmännyt kaikenlaiseen. On oikeasti olemassa ihmisiä, jotka tulevat kauppaan purkamaan kiukkunsa. Minulla oli muutama asiakas, joita järjestelmällisesti juoksin karkuun, sillä heillä oli aina jotakin valitettavaa. Heidän kiukkunsa ei ollut lainkaan suhteessa itse asiaan. Valitusvirret päättyivät usein siihen, että oli minun vikani jos hyllyssä ei ollut tuotetta X tai asiakas ei nähnyt hintalappua.
Asiakaspalvelutyössä minua on tökitty sormella, taputettu takapuolelle, syytetty mahdollisesta tulevasta tulipalosta tai kuolemasta (kaksi eri episodia), haistateltu, haukuttu hitaaksi ja kysytty olenko tyhmä. Työtoveriani heitettiin lihapaketilla, toista uhkailtiin ja kolmatta stalkattiin. Olen usein miettinyt, että myyjän työssä haastavinta ei ole itse työ, vaan huonon käytöksen sietäminen. Myyjän tuntipalkka on noin 11 euroa. Kuinka paljon skeidaa sinä olisit valmis sietämään tuohon palkkaan? Jokaisen pitäisi tehdä jossakin vaiheessa elämäänsä asiakaspalvelijan töitä. Ehkä se opettaisi alkeellisimpia käytöstapoja.
