Home/work couture

Jo vähän iällä olevat lukijat saattavat muistaa Kotihousut // Home Couture -blogin, joka hetken aikaa teki tärkeää työtä kuvaten 2010-luvun alun kotimuotia kieli poskessa. Blogi harmillisesti lopetti toimintansa. Yllättäen aihe on jälleen ajankohtainen nyt kymmenen vuotta myöhemmin, kun kotihousuista on koronan vuoksi tullut monien työvaate. Työvaate voi olla myös yövaate.

Korona on kiistatta täysin kammottava tauti, jota ilman olisimme pärjänneet mainiosti. Tämän pilven hopeareunus (tai iloisin suru, kuten ystävälläni on tapana sanoa) on etätöiden yleistyminen. Yrityksissä ja virastoissa on havahduttu siihen, että (jotkut) hommat tulevat tehdyksi myös kotoa. Etätyönteosta seuraa kaikenlaista mielenkiintoista. Joka-aamuinen itsensä tällääminen ja työpaikkaorientoitunut pukeutuminen on vähentynyt. Bisnesvaatteiden myynti on entistä nirkoisempaa, yläosia myydään enemmän kuin alaosia suhteessa entiseen, kuten tässä Ilta-Sanomien jutussa tuodaan esiin. Palaveriin voi pukeutua vain puoliksi – jos senkään vertaa. Mikäli kokoustellaan kamerat pois päältä, ei tarvitse edes naamansa kammata.

Emmi Nuorgam on lanseerannut asiantuntija-aamutakin. Good Morning America -ohjelman reportteri Will Reeve vilahti lähetyksessä ilman housuja. Ammattipukeutumisen olikin jo aika vähän vapautua! Samalla kuitenkin hieman haikailen virastohenkisen, Dana Scully -tyylin perään. Siinä oli jotakin varhaista #girlboss -meininkiä. Itselläni ei ole vielä yhtäkään ehtaa jakkupukua, mekot ja neuletakit ovat riittäneet ”virallisina hetkinä” tähän saakka. Aion ehdottomasti löytää oman asiantuntija-aamutakin. Se ei ole mikään niistä, jotka kaapistani jo löytyvät. Siinä tulee olla oikea meininki. Sellainen sopivan luova, muttei unelias. Aamutakin vahvuus on lupaus. Se päällä ei ole ikään kuin tehnyt vielä jyrkkiä päätöksiä päivästä – mitä vaan voi tapahtua. Parasta on, että freelance-tyyppinä voi pukeutua joka päivä fiiliksen mukaan. Joskus se on kynähame, joskus legginsit. Toisaalta kaipaan virastopukeutumista. Kauluspaidassa tulee skarpimpi olo kuin solmuvärjätyssä topissa. Tulevan viikon ihan oikeaan työtapaamiseen pyrin laittamaan päälleni jotakin muuta kuin Harry Potter -housut. 

Home/work couture by Primark. Kuva omista, salaisista arkistoista. Kaukaa viisaana onnistuin hankkimaan kolmet kotihousut viime vuonna. Niille tuli erityisen paljon käyttöä ensin murtuneen nilkan, sitten koronan aiheuttaman kotoilun vuoksi. Nähdäänkö vaatekaupoissa nyt enemmän ns. lounging-mallistoja? Ennen kotona viihtymistä katseltiin vähän kieroon, sellaista laiskureiden, mökkihöperöiden ja hyggeilijöiden puuhaa. Nyt kotona pysyminen on vastuullinen teko. Voisin teettää  t-paidan, jossa lukee: kotoilin jo ennen kuin se oli cool.