Tiedättehän millaista työnhaku nykyään on. Käytät tuntikaupalla aikaa hakemuksen tekemiseen, otat selvää työnantajasta, yrität kuvitella itsesi kyseisessä paikassa tekemässä työtä, mietit taitatko työmatkat pyörällä, bussilla vai joudutko hankkimaan auton. Tsemppaat ja psyykkaat itsesi toiveikkaaksi ja rohkeaksi: juuri tämä on minun työpaikkani! Tämä on kuin tehty minulle! Kyllä nyt lähtee!

Täytä se hakemus

Mutta eipäs vielä innostuta liikaa. Se työhakemuksen täyttäminen ensin. Ei välttämättä riitä, että lähetät sähköpostin liitteenä jonkun hakemuksen, toki näitäkin paikkoja edelleen on. Klassinen malli: hakemuskirje ja CV, sähköpostin liitteenä mieluiten PDF-muodossa, jotta varmasti aukeaa koneella kuin koneella, eikä huolella taittamasi teksti juokse väärin ohjelman muuttaessa fontin toiseksi. Näitä olen ihan muutaman naputellut tässä reilun vuoden aikana. Yleistymään päin on erinäiset hakuportaalit ja lomakkeet. Täytät kaikki tietosi suurin piirtein lukion päättymisestä lähtien, joka ikisen (edes etäisesti olennaisen) työpaikan, opinnot – joskus jopa päivämäärän tarkkuudella. Sitten tulee avoimen tekstin paikkoja, kuten miksi haluat meille töihin ja miksi olisit tähän tehtävään sopiva. Liitteenä sinun tulee laittaa hakemuskirjelmä ja CV. Jotkin asiat tulevat ilmi kolmeen kertaan. Puserrettuasi homman kasaan olet kuin tyhjiin väännetty tiskirätti – työnhaku käy työstä.

Koe tunteita

Työnhaussa on älyllinen ja tunteellinen puoli. Etsit työpaikkaa ja tässä on juuri sellainen työpaikka. Lyöt tiskiin tiukkaa faktaa siitä, että olet vuosikaudet opiskellut jotakin ja olet todistettavasti hyvä työntekijä. Olet pätevä hakemaasi työhön, vaikka ehkä alan työkokemus ei ole paperilla mittavaa. Olet ihminen, joka aikuisena lähti opiskelemaan jotakin aivan muuta kuin mitä oli siihen mennessä tehnyt työkseen. Olet toisaalta ylpeä aherruksestasi, mutta samalla pelkäät, ettei tämäkään riitä. Laitat itsesi likoon.

Pahimmillaan et kuule kyseisestä työpaikasta mitään. Ei edes bulkkina lähetettyä kiitos-mutta-ei-kiitos -sähköpostia. Nämä yritykset ja rekrytointifirmat päätyvät kuvitteelliselle mustalle listallesi, joiden kanssa et aio olla tekemisissä missään muodossa (mutta joskus saatat joutua tinkimään periaatteestasi, sillä joustavat ihmiset antavat toisen mahdollisuuden – tai ovat lyhytmuistisia.)

Erityisen viitseliäs rekrytointityyppi kirjoittaa jokaiselle hakijalle palautteen, jossa ruotii hakemuksen vahvuuksia ja heikkouksia. Nämä ovat harvinaisia, mutta rakentavia kokemuksia.

Joskus pääset haastatteluun.

Sitten joskus, jotta et aivan menettäisi uskoasi maailmaan, saat puhelinsoiton koskien edellisenä päivänä lähettämääsi hakemusta. Yritys on halukas ostamaan palveluksiasi. Saatat hypähdellä ilosta marketin alusvaateosastolla leveä hymy kasvoilla, jota kukaan ei kuitenkaan näe, sillä tunnollisena ihmisenä olet peittänyt naamataulusi maskilla.

Niin tai näin, työnhaku käy tunteisiin.

Kuva: Pixabay