Ei mennyt niinkuin piti!

Jo muutaman viikon (tai ehkä jopa kuukauden verran) olen potenut jatkuvaa väsymystä, lihaskipua ja vaihtelevasti lihas- ja kurkkukipuja sekä nuhaa. Aloitin ryhmäliikuntatunnit vastapainoksi jo rutiininomaiselle lenkkeilylle ja olenkin niistä tykännyt ihan superpaljon sen lisäksi vietin viime kuussa lähes joka-ikisen päivän töissä, tosin omasta tahdostani.

Kovassa kiireessä harmitti kun en ehtinyt osallistumaan kotimme siivoukseen, ruonlaittoon, saatikka kirjoittamaan blogia. Poikaystäväni vihjasi, että taidan käydä vähän ylikierroksilla mutten uskonut ja totesin, ettei tämä ole mitään verrattun moneen muuhun ihmiseen jotka tekevät +10 tunnin päivää, hoitavat lapset ja ehtivät vielä treenata. Ei ole lupa väsähtää eikä valittaa.

Tämä kaikki kuitenkin ”purkautui” tiistaina kun halusin kauhean kiireen saattelemana alkaa kirjoittamaan blogipostausta, aiheesta josta en tiedä juuri mitään. Noh kuvat epäonnistuivat ja minä sain hirveät raivarit, päivä oli pilalla ja poikaystävä suututettu. Harmitti, enkä ollut saanuut aikaiseksi itselleni päivän aikan asetettuja tavoitteita.

Huono fiilis ja fyysinen paha olo jatkuivat. Torstaina työkaveri kehotti menemään lääkäriin, en aluksi suostunut mutta lopulta menin. Lopputuloksena keuhkoputken tulehdus ja saikulle. Oli siis pakko levähtää ja sain nukuttua 12 tuntia putkeen, alkaa siis helpottaa!

Tiistai-iltainen hermoromahdus kuitenkin sai miettimään mitä oikeasti haluan? mikä on tärkeintä? voinko saada sen kaiken? olenko laiska tai jämähtänyt?

Olkoon nyt aika sitten vastata näihin kysymyksiin ja pohdintoihin:

mitä oikeasti haluan? Haluan englanninkielisen maisterintutkinnon, turhaudun kun en pysty ennen vuoden loppu hakemaan siihen. Haluan myös panostaa blogiini, sillä muoti on lähempänä sydäntäni kuin mikään muu. Nyt koen olevani väärässä paikassa väärään aikaan.

mikä on tärkeintä? ura, perhe ja ystävät. Mutta jäävätkö kaksi viimeistä liian vähälle huomiolle? Varmasti jäävät.

voinko saada sen kaiken? varmasti, kovalla työllä. Kellosta kuitenkin loppuvat tunnit kesken, näin ollen on pakko priorisoida. Tämä herättää lisää kysymyksiä, työstäni en voi/pysty luopumaan, haluan kirjoittaa blogiani, lenkille/salille on pakko ehtiä ja myös nukkua jotta jaksan. Mistä siis karsin? Miten voin lisätä tähän kaikkeen vielä mahdolliset opinnot?

olenko laiska tai jämähtänyt? en usko olevani laiska mutta varmasti jämähtänyt.

Tässä siis istun pohtimassa ja viettämässä toista sairasloma päivääni näissä kuvissa ja tunnelmissa.

Noora

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *