Elämäni hiukset
Kolme päivää vierähti taas todella nopeasti ja vaikken töissä ollutkaan niin täytyy kyllä sanoa, että ONNEKSI on perjantai.
Mutta… Asiaa hiuksistani. Viimeisen 10 vuoden aikana päässäni on ollut ties minkälaisia ”taideteoksia” ja väri vaihtui vuodessa valkoisesta punaiseen ja taas takaisin mustaan. Muistan kun vielä pari vuotta sitten hiuksistani irtoili jatkuvasti ripsen mittaisia palasia, onneksi nämä ”nuoruuden kokeilut” ovat mennyttä elämää ja nykyään viihdyn oikein hyvin tässä aika neutraalissa lookissa.
Aluksi mietin kokoavani kuvia kollaaseihin vuosittain mutta ovat nämä nyt niin kamalaa katseltavaa, ettei näitä paljon enempää kehtaisi laittaa.
Vanhimmat kuvat ovat vuodelta 2005/2006, jolloin päästäni koristi tuo värikypärä potta. Kyseessä oli siis bob-tyylinen mustapinkki kokonaisuus, joka varmaan sopi 15-vuotiaalle ihan hyvin mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmasti kaivannut vähän suoristusrautaa.
Samana vuonna (ainakin meidän kaveriporukan keskuuteen) iski tuo ns. emotukka villitys, joka oli päältä lyhyt ja alta pitkä.. Tämäkin kokonaisuus olisi voinut jotenkin toimia suoristusraudan avulla mutta enhän silloin edes omistanut kyseistä vempainta.
2007 nuo vähäisetkin kutrit oli sitten pätkäisty täysin poikatukka mittaan ja jossain vaiheessa innostuin jopa leikkaamaan ne koneella siili mittaan. EI HYVÄ. Tässä lyhyessä tyylissä olikin sitten pakko ”viihtyä” muutama vuosi. Samana kesänä tosin värjäsin tuon platinablondin, jota koristi punainen epämääräinen väriläiskä. Syksyn tullen tyyli vaihtui kuitenkin takaisin tummempaan.
2008 alkoi kasvatusprojekti punaisen värin ja 20-tyylisen potta kampauksen merkeissä. Vielä samana vuonna väri vaihtui jälleen vaaleampaan ja pysyi siinä kutakuinkin vuoden päivät..
2009 oli jälleen platina blondin vuosi, jonka kruunasi sivulta lyhyt koneella parturoitu läntti, jonka pois kasvatukseen kuluikin muutama vuosi. Jouluksi väri ehti muuttua melkein mustaksi
2010 Huonokuntoinen lyhyehkö letti vaihtui loppuvuodesta taas värinpoiston kautta kirkkaan punaiseksi. Kyseinen väri ei kyllä sovi laiskalle hiustenhoitajalle pätkääkään. Olen huomannut, että sekä hyvä- että huonokuntoinen tukka imee punaista hoitoainetta todella paljon. Toisaalta jos sitä olisi värjäilty useamman kerran niin väri olisi pysynyt paremmin..
2011 Tapahtui hiusvallankumous! Kavereiden innoittamana tartuin jälleen ajankohtaiseen trendiin, eli hiustenpidennyksiin. Rapunzelilta tilatut pidennykset kiinnitettiin letillä, eli omeltiin kiinni tiukkaan ranskanlettiin. Voin sanoa, että nuo pidennykset pelastivat hiukseni. Pidennyksen takia oli luovuttava värimuutoksista ja hiukset saivat rauhassa kasvaa ”letin sisällä”.
2012-2013 Ei enää dramaattisia muutoksia ja lopulta luovuin pidennyksistä kokonaan ja leikkautin otsatukan. Loppuvuosi 2013 menikin otsista kasvatellessa. Itsellä otsatukka rasvoittuu helposti ja paksussa tukassa se ei myöskään millään asetu kauniisti.
2014 Piti sisällään pienen värinpoiston, josta hiukset eivät kuitenkaan kärsineet yhtään, hetken viihdyin myös kuparin punaisessa tukassa.
2015 Nyt on viimein löytynyt se oma juttu, tumma keskipitkä tukka keskijakauksella. Ei enää dramaattisia muutoksia, graafisia leikkauksia tai muuta vaativaa.
Kampaajani (ja kaverini) on saanut loihdittua tukastani jälleen tasamittaisen,hyväkuntoisen ja luonnollisen värisen (vaikkei musta nyt olekaan oma luonnollinen hiustenväirini). Tämä tukka on myös maailman helpoin, en enää käytä hiustenkuivaajaa tai suoristusrautaa muuta kuin viikonloppuisin (tai jos on tarvetta kiharoille).
Nykyään noudatan kolmea hyvää neuvoa:
1. Älä tee yllättäviä värikokeiluja kotona kaupan väreillä
2. Käytä AINA hyvää hoitoainetta, shampoolla ei ole väliä, kunhan hoitoaine on hyvä
3. Käytä AINA raudan/kuivaajan alla lämpösuojaa.
❤ Noora