E eli epäonnistuminen

When you try your best but you don’t succeed

When you get what you want but not what you need

 

En tiedä missä vaiheessa kortit kääntyivät niin, että musta tuli se opiskelija, joka ei pääse kursseja läpi

Se opiskelija, joka tarkistaa poissaolokertymän jokaisen aamuherätyksen jälkeen ihan vain siltä varalta olisiko mahdollista jäädä tunnilta pois

Se opiskelija, jota ei oikeastaan enää kiinnosta

Se opiskelija, joka koepaperin saatuaan ymmärtää, ettei osaa vastata yhteenkään kysymykseen

 

Vuosi sitten olin se opiskelija, joka osasi yleisellä tasolla kaiken. En koskaan abivuotta aiemmin lukenut kokeisiin. Se ei ollut tarpeellista, ysejä ja kymppejä sateli milloin miltäkin suunnalta. Fysiikka, pitkä matikka, äidinkieli, uskonto, englanti, ruotsi, saksa, espanja, kaikki, kaikki oli selkeää. Lukio oli niin sanotusti helppoa ja kivaa. Vuosi sitten muistan itkeneeni saatuani kokeesta 8 ½. Tällä koeviikolla olen reputtanut 2/3 tekemistäni kokeista. Tänään väliin jäi lyhyen matikan koe. Kirjoitan nimeni konseptille ja tuijotan kelloa seuraavat puoli tuntia. Miten päädyin tähän tilanteeseen? 

 

Viime viikon perjantaina YTL toimitti koululle syksyn yo-kirjoitusten tulokset. LLE rivi oli laskenut lautakunnassa EEE. Tulos jo itsessään oli oikeastaan murskaava, sillä nähtyäni E-rivin ensimmäinen ajatus oli, että saan heittää hyvästit tulevaisuudensuunnitelmilleni. Mielessäni siinsi kirkkaana Edinburghin yliopisto Skotlannissa, tutkintona psykologia+kielitiede. Vaatimuksena laudaturin keskiarvo. E-rivi ei riitä. Ei riitä minulle, ei riittänyt myöskään opettajille, läheisille. 

 

Kahdessa aineessa kolmesta pisteet olivat koulun parhaat. Vaikken aiemmin ollut kokenut pänttäämistä tarpeelliseksi, kesällä vietin enemmän aikaa koulukirjojen kuin ihmisten parissa. Salissa istuessani yritin parhaani. Se on se, minkä koen itselleni pääasiaksi. Tein parhaani.

 

”Luin aineesi, se oli täynnä huolimattomuusvirheitä ja olisit kyllä pystynyt parempaan.”

Sain tämän kokeen kirjallisesta osuudesta koulun parhaat pisteet.

 

”Tämä meni nyt tällä kertaa näin, mutta oletko ajatellut korottaa arvosanaasi? Olet kyllä laudaturin tasoa ja alisuoriuduit tasoosi nähden tuosta kokeesta”

Psykologia, joka jäi pisteen päähän laudaturista.

 

Englannin kokeesta en saanut opettajalta palautetta, mutta kanssaopiskelijoilta kyllä.

”Ai vaan E? Miten sä et saanut ällää?”

Lisäksi #neverforget mun ja äidin välinen keskustelu saatuani prelin tulokset päivää ennen englannin yo-koetta

”Äiti, enkun prelistä tuli E!!”

”.. No, ei se mitään, huomenna menee paremmin!”

 

Koin kirjoitukset itselleni tärkeiksi, sillä olen jo vuosien ajan rakentanut ison osan itsetunnostani ja identiteetistäni sille pohjalle, että olen hyvä koulussa. Lisäksi tietenkin se, että saatoin menettää haluamani jatko-opiskelupaikan muutaman pisteen tähden. ”Elämä jatkuu” ja nyt jollakin voimalla pitäisi kerätä itseni kokoon ja jatkaa kohti kevään kirjoituksia, joissa uusinnassa psykologia ja ruotsi. 

 

Loppuen lopuksi tämänhetkiset fiilikset kulminoituvat yhteen kysymykseen

Eivätkö tulokseni riittäneet, vai enkö minä riitä