They call me ’overachiever’

Terve,

(blogipostauksen tyssätessä jo tervehdyksen pohdintaan joudun jo myöntämään, ettei tästä tulekaan niin yksinkertaista kuin ehdin kuvitella.) Kuitenkin, olen Heli, (helzuu, helsu, helmu, helmeri, herbs, rakkaalla lapsella on monta nimeä) 18-vuotias opiskelija pääkaupunkiseudulta. Tähän mennessä olen ehtinyt rakentaa elämäni neljän eri kaupungin/kunnan varaan; asun Nurmijärven Klaukkalassa, käyn lukiota Helsingissä ja koripalloa harjoittelen muutaman kerran viikossa Vantaalla ja Espoossa. Tosiaan siis, pelaan korista, käyn koulua ja sen lisäksi myös valmennan (Klaukkalassa) 9-10 vuotiaita poikia. Viime vuonna tuntui, että aikaa olisi ollut liikaa, joten päätin aloittaa myös tuomaroinnin. Elämäni pyörii siis aika pitkälti lajin parissa, mutta ei se haittaa. Varmasti joku miettii ”miten ehdit/jaksat/pystyt/kykenet?” Tietoisesti olen valinnut elää näin, joten ei huolta. Väsyttääkö välillä? No totta helvetissä väsyttää, aina ei jaksa, pysty tai kykene. Eikä täydykään. Oma ongelmani on se, etten osaa myöntää sitä, etten pysty kaikkeen, tai ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin (näitä asioita on paljon).

Vapaa-aikani (jos sellaista joskus löytyy) vietän kuten kuka muu tahansa 18-vuotias: olen kavereiden kanssa. Matkan varrella korvaamattomia ystäviä on kertynyt ihan mukavasti ja olen enemmän kuin kiitollinen kaikille, ketkä jaksavat kuunnella mun juttuja. Ootte ykkösiä.

 

 

Mitä erikoista blogistani tulee siis todennäköisesti löytymään tulevaisuudessa?

– Ei mitään, toisaalta kaikkea. Jos joku odottaa meikki/asu/treenivinkkejä, joutuu pettymään pahasti. Meikkaan lähinnä pakon alla, kulkisin yövaatteissa jatkuvasti, mikäli tämänlainen käytös olisi sosiaalisesti hyväksyttävää, ja treenivinkkejä en osaa antaa, ellet ole poika, ikäväliltä 9-10 (ja toivon tosiaan ettet ole). Ruokaa itseasiassa osaan laittaa ja rakastan leipomista, mutta kokkaustaidoistani huolimatta useimmiten päädyn keittämään nuudelit ja pilkkomaan vähän tofua sinne joukkoon. Kokonaisuus kruunataan tavallisesti makealla chilikastikkeella. Ja aivan siis, olen näin hienosti sanottuna lakto-ovo-vegetaristi. Jos saisin hallita ruokavaliotani täysin itse kokopäiväisesti, olisin vegaani. Ehkä tämäkin tapahtuu muuttaessani kotoa. Voi pojat, sitä odotellessa!

 

’till the next time!

– Helsu