Tästä alkaa mun matkani kohti – mitä? Hyvää vartaloa? Onnellisuutta? Itsevarmuutta? Varmasti kaikkea niitä, mutta pääasiallisesti alan nyt kirjoittaa blogia, jotta se toimisi minulle innoittajana ja motivaattorina niinä päivinä, kun hampurilaiset, makkaraperunat, juustonaksut ja limsa kotisohvan nurkassa alkavat tuntua turhan houkuttelevilta vaihtoehdoilta. 

 Aikomukseni nyt tätä luodessani on kirjoittaa omasta matkastani kohti unelmakroppaa, salilla käymisestä, ruuasta, ajatuksista ja siitä, mitä kaikki tämä tuo tullessaan. Nämä aikomukset saattavat muuttua matkani varrella jossain määrin, mutta liian monta kertaa periksi antaneena en aio tällä kertaa lopettaa, vaikka hairahduksia sattuisikin.   Nyt kun blogin tulevaa sisältöä on valoitettu, on aika kertoa sen kirjoittajasta asia tai pari. Olen 25-vuotias entinen jalkapalloilija, joka on nuorena kokeillut lähes jokaista urheilulajia, mutta viimeisen viiden vuoden aikana urheilu on painottunut lähinnä satunnaisiin salikäynteihin ja uusien lajien kokeiluun. En koskaan ole kokenut olevani täysin tyytyväinen vartalooni, vaikka painoni ja lihasmassani on vaihdellut vuosien varrella jopa 20 kilon sisällä! 18-vuotiaana painoin 62 kiloa ja olen 169 senttiä pitkä, mutta koin itseni lihavaksi. 20-vuotiaana olin turvonnut parisuhteen johdosta 77 kiloon ja lihasmassani oli varmaankin pienimmässä mahdollisessa määrässään koko elämäni aikana. Tuolloin muistan ystävienikin huomanneen, että painoa oli kertynyt, mutta en saanut kasattua tarpeeksi motivaatiota laihduttamiseksi. Kun pitkäaikainen parisuhteeni päättyi 2010, sain innostuksen piikin ja seuraavan vuoden aikana sainkin itsestäni irti n. 8 kiloa. Parhaimmillani painoin siis 69 kiloa. 2011 lähdin kuitenkin opiskelemaan Jyväskylään ammattikorkekouluun ja uusi elämä meni treenaamisen edelle.   Viime jouluun asti painoni pomppi 73-75 kg välillä, mutta joululoma koitui minun kohtalokseni. Vietin 3,5 viikon loman kotikaupungissani, söin hyvää ruokaa, ja mikä pahinta, istuin lähes joka ilta paikallisessa pubissa ja join 2-4 karpalolonkeroa per ilta. Hyi minä. Painoa humahti loman aikana hurjat 8 kiloa lisää ja tammikuussa vaaka näytti hurjaa 84 kg painoa! IKINÄ en ole painanut niin paljon ja koin tuolloin suuria ahdistuksen tunteita painostani.  Aloitin parisuhteen joululomani aikana ja tammi-helmikuu menikin tässä huumassa, eikä kuntoiluun oikein ehtinyt motivaatiota tai aikaa, vaikka ahdistus olikin kova. Maaliskuussa aloimme yhdessä kuntoilla ja olenkin saanut hieman painoani tippumaan ja into salilla käymiseen on palannut.   Muutin kesäksi takaisin äitini luokse, koska olen kesätöissä lähikunnassa. Motivaationi on nyt huipussaan ja tavoitteenani on luoda itselleni ja samalla myös poikaystävälleni uusi elämäntapa. Tavoitteita on hurjasti, mutta ei vielä keskitytä niihin.  Is it Worth It? Am I Worth It? Yes and yes.