En ymmärrä muunsukupuolisuutta

Miltä tuntuu olla nainen? Miltä tuntuu kokea olevansa nainen? 

Mistä tietää olevansa nainen?

Siitäkö, että on rinnat ja kuukautiset? Mutta ei kaikilla naisilla ole.

 

Miten naiseus näkyy arjessa? Teenkö tiettyjä valintoja vain siksi, että olen nainen? 

 

Kasvoin ympäristössä, jossa hoettiin, että tyttö voi olla mitä vaan, tehdä mitä vaan. Mutta kaikki, mikä luokitellaan perinteisesti ”tyttömäiseksi”, oli huonompaa kuin se, että on vähän ”äijämäinen”. Naisen täytyy osata vaihtaa renkaat, pelata jalkapalloa, kiroilla ja juoda kaljaa. Jos on kiinnostunut ensisijaisesti meikkaamisesta ja sisustamisesta, on huono nainen ja huono feministi. Täytyy olla vahva, itsenäinen ja riippumaton, muuten on ”miesten sortama”, yhteiskunnan uhri.

Surkuhupaisaa kyllä, minusta kasvoi juurikin kömpelö, avuton, arka, työtön ja miehen elättämä nainen. En ymmärrä mitään autoista, en osaa käyttää moottorisahaa enkä vasaraa, sen sijaan katson meikkivideoita, ostan leikkokukkia, näytän nätiltä ja olen hiljaa.

Johtuuko se siitä, että olen nainen ja naisia alistetaan yhteiskunnassa? Siitä, että miehillä on enemmän mahdollisuuksia ja valtaa? 

Ei. Se johtuu luonteestani, ja vähän myös sairauksistani. 

Vaikka tiedän, että kaltaisiani miehiäkin on paljon (työttömiä, uusavuttomia), tunnen epäonnistuneeni ihmisenä, naisena.

 

Yhä useampi astuu julkisuuteen julistaen, ettei ole mies eikä nainen. Monet naiset, jotka sanovat olevansa muunsukupuolisia, kertovat etteivät ole koskaan olleet ”perinteisen tyttömäisiä” ja ovat ennemminkin aina olleet ”yksi jätkistä”. 

 

Wikipedian määritelmä muunsukupuolisuudesta:

”Henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei ole osa kaksijakoista sukupuolijärjestelmää, ja kuuluu näin sukupuolivähemmistöihin. Henkilöt, joilla on ei-binäärinen sukupuoli, eivät ole identiteetiltään (vain) miehiä tai naisia, vaan sekoitusta näistä molemmista, jotain muuta sukupuolta tai sukupuolettomia. Muunsukupuolinen ilmaisu voi vaihdella maskuliinisesta feminiiniseen ja androgyyniin niin kuin muillakin sukupuolilla.” 

 

Juuri tuota en ymmärrä.

Miten ihminen ON IDENTITEETILTÄÄN jotain sukupuolta?

Ehkä olen itse muunsukupuolinen, sillä en TUNNE olevani nainen. Koen, että jos olisin terve ja toisen luonteinen, voisin tehdä ihan mitä vaan. 

 

Ehkä olen naiivi. Ehkä en ole tarpeeksi kaunis. Mulla ei ole edes yhtään ME TOO -kokemusta. 

 

Tiedän, ettei tasa-arvo toteudu missään, ja monissa maissa naisen asema on todella huono. 

Tiedän että edelleen monissa perheissä poikia kielletään harrastamasta balettia tai meikkaamasta. Tiedän myös, että joissain perheissä pojille oikein tyrkytetään nukkeja, koska sukupuolisensitiivinen kasvatus on trendikästä.

 

Trendit, ilmiöt ja nimetykset tulevat ja menevät. Kaiken aikaa olemme kuitenkin vain ihmisiä. 

Suurimmalla osalla ihmisistä sukupuolielimet kertovat sen, pystymmekö siittämään vai synnyttämään lapsia. Noin muuten olemme kuitenkin vain ihmisiä. Maskuliinisuus, feminiinisyys, sukupuoli… Ne ovat vain sanoja. On hyvä, että maailmankuva avartuu, mutta miksi kaikelle pitää keksiä termi, diagnoosi ja raamit?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *