Realiteetit

Herään paniikkikohtaukseen. En saa ilmaa, hengitykseni hinkuu ja vinkuu. Puoliso on rauhallinen, kuten aina. Jälkeenpäin itken puoli tuntia. Sitten olen tyyni, tyhjä. Päätä jomottaa, ajatukset leijuvat. Lojun sohvalla, avaan telkkarin. Homer antaa prätkäjengilleen nimeksi Helvetin saatanat. Se on äkkiä mielestäni sietämättömän hauskaa, nauran asialle pitkään ja hartaasti. Helvetin saatanat!

Onko mun järkevää edes haaveilla työpaikasta kun olen tässä kunnossa?

 

Ihmisillä on meneillään eroja, muuttoja, lapsen koulukiusaamisen selvittelyjä, kivuliaita kroonisia sairauksia, läheisten kuolemia. Mulla on kaikki hyvin, mutta olen kappaleina. Se ei koskaan lakkaa tuntumasta epäreilulta.

Niin vähästä kaadun. 

 

Hengitä sisään. 

Hengitä ulos.

 

Huomenna on parempi.