Työttömyyden häpeä

Taas sellainen vähän väkinäinen kahvipöytäkeskustelu hyvänpäiväntuttujen kanssa. 

”Mitäs sä teet työksesi?”

Katseet kääntyvät minuun.

”Öö.. No mä en oo tällä hetkellä työelämässä. Oon kyllä etsinyt jotain osa-aikatyötä mutta aika vaikea löytää sellaista, jota jaksais… tai siis joka sopis mun elämäntilanteeseen tai…”

Kiusaantuneita ilmeitä, kohoavia kulmia. Selostan hätääntyneenä puolisoni työkuvioista, vaikkei kukaan niistä kysynytkään. 

Puhe siirtyy minusta muualle, mutta olen kuulevivani piikittelyä työttömyyden suuntaan koko loppukeskustelun ajan. Seuraavanlaisia: ”Kerran ajoin pyörällä kolmen pultsarin ohi. Ne huuteli mulle ja kysyi, mihin olen menossa. Vastasin, että sellaiseen paikkaan johon teitä ei saa kirveelläkään. No minne? TÖIHIN.”

Huomasin miettiväni, verrattiinko minua juuri pultsariin, vai olenko jo liiankin vainoharhainen. 

 

Ihminen, joka ei tienaa omia rahojaan, on yhteiskunnan pohjasakkaa. Yleensä mielenterveysongelmaiset saavat vähän anteeksi, mutta ihmisillä on vahvoja ennakkoluuloja kyseisestä aiheesta. Edelleen ajatellaan, että kaikki masennuspotilaat ovat hulluja, jotka makaavat kuola valuen neljän seinän sisällä eivätkä pysty hoitamaan mitään arkirutiineja. Jos sinulla on siisti koti, käyt suihkussa ja joskus jopa meikkaat, et voi olla masentunut. 

(Ei millään pahalla hulluja kohtaan, olen itsekin ollut aikoinaan kuola-valuen-neljän-seinän-sisällä -kunnossa.)

Masennusta on montaa laatua. Aina se ei näy ulospäin.

 

Suomalaisilla on pakkomielle työstä ja urasta. Se, että tienaa sen verran että tulee toimeen, ei riitä. Jos työ ei ole koko elämä, on kummajainen. Kun olin terveempi, tein töitä viisi tuntia päivässä. Minulta kyseltiin, onko minulla jokin lisätyö ja miten meinaan edetä urallani. Eläkkeen kertymisestäkin oltiin huolissaan. Tosi moni elää eläkepäiviä odottaen; tekee töitä henkihieverissä, ei ehdi nähdä ystäviä eikä perhettään eikä huolehtua terveydestään, koska ”sitten eläkkeellä”.

Elämä on nyt. Kaikilla ei ole mahdollisuutta luoda uraa. Ei vaan ole. Mutta pienilläkin tuloilla voi elää hyvää elämää. 

 

Haaveilen osa-aikaisesta työstä, jossa ymmärretään mielen ongelmia ja ollaan kärsivällisiä ujouden suhteen. Laitoin tänään taas hakemuksen kivan tuntuiseen paikkaan, pitäkää peukkuja!