?
Miten voi saman päivän aikana tuntea niin paljon iloa ja kaiken onnellisuuden jälkeen tulla kyyneleet?? Miten voi tuntea kuuluvansa ja sitten ei kuuluvansa? Että ei tuu ikinä kuulumaankaan mihinkään?
Kun on oottanut jotain niin paljon, ja sitten se mahdollisuus otetaankin sulta yhtäkkiä pois, noin vaan. Ei enää tiedä mitä tulevaisuudelta pitäis odottaa. Vaikka aikaa kuluis, ja tuntuis että on jo vähän helpottanut, pettymys palaa aina vaan katkerampana.
Ja vaikka kuinka yrittää muistuttaa itselleen, että mä riitän, että mä olen hyvä just tälläsenä, koko ajan tulee tunne, että pitäis olla jotain enemmän. Että ei oo kokonainen, ei osaa olla kokonainen. On kaikkea joko liian vähän tai liikaa.
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.