Geneettinen keskeytys osa 1

Sain puhelun edellispäivien samalta lääkäriltä lounaan jälkeen. Juttelin 15 minuuttia lääkärin kanssa HUS:in kokouksesta. Leikkaus on mahdollinen, sitä ei kuitenkaan tiedetä että kumpi kasvain se on. Sarkoomaa ei voi poissulkea ja se uusiutuu todennäköisesti aina. Sikiö on lisäksi niin pieni, että kasvain on voinut tehdä peruuttamatonta tuhoa. He tekevät lähetteet ja hoitavat raskauden loppuun. Siellä on hyvät ja osaavat kädet niin lääkäreillä kuin hoitajilla. Lääkäri kertoi vielä, että muutamia vuosia sitten on ollut samankaltainen tapaus, suuri kasvain kaulalla, päätettiin jatkaa raskautta mutta sikiö kuitenkin kuoli. Päätös on teidän ja sanoi vielä, että jos päädymme raskauden keskeytykseen, sen voi tehdä vielä alkuviikosta. Sen jälkeen ei voi, sillä viikot tulevat täyteen.

Halusin keskustella vielä puolison kanssa. Mitä mieltä hän olisi tästä kaikesta. Olihan mies ollut jo esikoisen synnytyksessä mukana, mutta siitä oli lähes 10 vuotta aikaa.  Lääkäri kuitenkin sanoi, että laitan osastolle viestiä, jos päädytte keskeytykseen. Voit hakea lääkkeet osastolta vielä tänään. Sunnuntaina tulette sitten aamulla osastolle. Varmistin vielä, että menemme osastolle, emmekä synnytyssaliin. Menkää sittenkin suoraan synnytyssaliin, sikiö on jo niin suuri, että voit tarvita epiduraalin, lääkäri vastasi. Laskin puhelimen ja lohduton itku karkasi ääneen. Se oli sitten siinä. Pakko se keskeytys on tehdä. Miksi meille? Miksi meidän vauva? Onko meidän ihan pakko? En halua vauvan kuolevan kohtuun, haluan sen syliini ja katsoa vauvan kasvavan. Halusin kovasti kelata ajan takaisin rakenneultrapäivän aamuun ja peruuttaa koko jutun. Jos me ei oltaisi tiedetty, meidän ei pitäisi päättää nyt.

Mies tuli töistä kotiin ja keskustelimme asiasta. Hän tuki minua täysillä, kumpaan tahansa vaihtoehtoon tartutaan. Olisin halunnut olla vahva ja valita sen kolmannen vaihtoehdon, jossa vauva syntyisi ilman minkäänlaisia kasvaimia. Se kun nyt vaan on ihan tyhmä se kasvain. Kun vauva muuten on terve. Oli pojan kommentti, kun kerroimme vauvan sairaudesta ja kasvaimesta. Olin itse nyt niin samaa mieltä. Hän on muuten terve, mutta kasvain tukkii hengitystiet ja saattaa aiheuttaa ylimääräistä nestekertymää ja sydämen vajaatoimintaa sen vuoksi. Lisäksi ylimääräinen neste kertyy myös lapsivedeksi. Vaikka vajaatoimintaa voidaan hoitaa äidille annettavin lääkkein, silti pohdin mahdollisia vakavia kehityshäiriöitä sekä sitä, kauanko meillä on aikaa vauvan kanssa yhdessä. Sarkooma näytti todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Vilkas verenkierto, nopeasti kasvava sikiön kehitysvauhdissa ja pään alueella. Miten vauvan kasvot muotoutuvat? Miten leikkaukset ja trakeostooma vaikuttavat puheen kehitykseen?

Kahvittelun ja itkuisten päiväunien jälkeen olimme tehneet päätöksen. Kävelimme sairaalaan ja hain osastolta kollegalta tabletit.

// Elviira