Huhtikuun ajatuksia

Nyt kun raskauden päättymisestä on vajaa pari kuukautta ajattelin koota vähän tämänhetkisiä ajatuksia yhteen. Hain rakenneultran jälkeen paljon tietoa netistä  sikiön erilaisista kasvaimista, keskosvauvoista sekä geneettisest keskeytyksestä. Halusin saada tukea omille ajatuksille. Suomeksi asiasta ei ollut paljon geneettisen keskeytyksen läpikäyneiden kokemuksia. Siksi päätin kirjoittaa omasta kokemuksesta ja auttaahan tämä myös jäsentelemään omia ajatuksia jonkinnäköiseen muotoon. Alunperin halusin kirjoitin vain itselleni vihkoon asioita ylös. Raskauden eri vaiheista ja millaisia ajatuksia itsellä oli alkuraskauden pahoinvoinnista ja väsymyksestä. Vertasin paljon tätä raskautta edelliseen. Raskaus oli kuitenkin erilainen ja silti siinä oli samankaltaisia piirteitä.

Olen pitkään halunnut ensimmäisen lapsen jälkeen raskautta. Heti pojan syntymän jälkeen ajattelin, että seuraava tulisi jo parin vuoden päästä. Kuitenkaan elämäntilanne ei olisi ollut silloin helpoin mahdollinen. Itse opiskelin lukiossa ja ammattikoulussa toisella paikkakunnalla. Mieheni opiskeli myös. Poika oli päiväkodissa. Päätimme, että siirrämme lastenhankinnan tulevaisuuteen, vaikka koko ajan olen potenut vauvakuumetta. Olen siirtänyt lastenhankintaa tietoisestu eteenpäin aina askeleen verran. Entä jos ensi vuonna, puolen vuoden päästä tai seuraavassa kierrossa. Mies on ollut tämän asian suhteen ymmärtäväinen, mutta luja, hän ei halunnut vielä lisää lapsia ehkä sitten joskus -ajatuksella.  Kuitenkin opintoni olivat hyvin vauhdissa ja en halunnut niitä katkaista. Kirjoitin ylioppilaaksi ja seuraavana vuonna valmistuin ammattiin. Otin lastensaamisen uudelleen puheeksi, mutta mies oli vakaasti sitä mieltä, että ei hommata lisää lapsia ellei toisella ole työpaikkaa ja mielellään vakituista sellaista. Hänen näkökulmansa oli taloudellinen 90 -luvun laman lapselle. Vaikkakin kaikki oli valmiiksi jo hankittu esikoiselle.

Menimme naimisiin 4 vuotta sitten, kihloissa olimme olleet 6 vuotta tällöin. Vakaa parisuhde takana opiskelevan lapsiperheen tiukan budjetin kanssa. Aiemmin olin ajatellut romanttisesti,että heti naimisiin mentyämme olisi vauvan aika. Päädyimme kuitenkin siihen, että opiskelen nyt ensin ja katsotaan sitten uudelleen. Vauvakuume on kuitenkin nostanut päätään ajoittain sukulaisten ja kavereiden saadessa lapsia. Lopulta olin siirtänyt ajatusta niin pitkälle, kunnes kerroin miehelle että tulen hulluksi tämän vauvakuumeeni kanssa. En halunnut siirtää lastensaamista yhtään pidemmälle. Olin valmis uudelleen äidiksi vaikka välittömästi. Mieheni sai viime syksynä vakituisen työpaikan, josta oli enteitä jo vuosi sitten. Opintoalaa vastaavaa työtä, kuitenkin työntekijätason hommia. Samalla oli varmistumassa oma valmistuminen korkeakoulusta. Päätimme yhdessä otattaa kierukan pois ja ryhtyä kokeilemaan, josko perheen pääluvun kasvaminen onnistuisi. Ja onnistuihan se, heti ensimmäisellä yrittämällä. Samalla meillä oli oman kodin metsästysprojekti menossa ja olin aloittanut määräaikaiset sairaanhoitajan työt.

Ehkä meidän tilanteessa oli paljon tapahtunut ja tapahtumassa samaan aikaan. Olen pohtinut syytä miksi meille kävi näin. Miksi vauvalle tuli kasvain. Oikea vastaus on varmasti äärimmäinen sattuma. En tiedä onko tällä sitten jokin tarkoitus. Sen ajatteleminen tuntuu kuitenkin lohdulliselta. Ehkä olimme tarpeeksi vahvoja saadaksemme enkelivauvan. Viralliset tulokset kasvaimesta kuulen vasta jälkitarkastuksen yhteydessä sairaalassa. Siihen asti olen päättänyt sen suuremmin olla ajattelematta asiaa. Päätös on tehty ja tekemättömäksi sitä ei saa.

Olemme miettineet seuraavaa raskautta. Koska olisi oikea aika keskeytyksen jälkeen. Palautuminen synnytyksestä on tapahtunut hyvin ja tämä raskaus tai synnytys ei jättänyt jälkiä kehoon. Olen hakenut netistä tietoa milloin voisi keskeytyksen tai keskenmenon jälkeen aloittaa yrittämään uutta raskautta. Varhaisen ja myöhäisen keskenmenon jälkeen on tietyn ajanjakson seuranta, jonka jälkeen voi seuraavaa raskautta yrittää. Geneettisen keskeytyksen jälkeen sille ei oikeastaan ole oikeaa aikaa. Jos syy on selkeästi geneettinen suositellaan käyntiä perinnöllisyyspoliklinikalla. Meidän kohdalla se ei luultavasti tule kysymykseen.  Useissa suomalaisissa lähteissä oli mainintana, että vasta jälkitarkastuksen jälkeen kannattaa ryhtyä yrittämään uutta raskautta.

Tällä hetkellä ajatukset pääosin pyörivät tulevassa talossa ja sen sisutamisessa. Muuttolaatikoita en ole vielä alkanut pakkaamaan, sillä muuttoon on vielä reilu kuukausi aikaa, mutta siivoamista on riittänyt. Käsillä tekeminen on vienyt ajatukset muualle kuin vauvaan. Se on ollut ihan hyvä asia. Vaikka asunnon oston hetkellä vatsassa kasvaneen vauvan asiat olivat vielä auki. Oman talon tekeminen kodiksi ja oman puutarhan suunnittelu vie mukavasti arkea eteenpäin. Aion istuttaa pihalle valkoisen pionin vauvan muistolle.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *