Tänään kävimme miehen kanssa ultrassa. Minua jännitti kovasti ja edellisyön unet jäivät melko lyhyeksi. Näin painajaisia siitä, ettei kohdussa ollut mitään ja olin vain kuvitellut olevani raskaana. Illalla piti vielä tarkistaa omakannasta verikoetulokset. Ihan vain, että istukkahormonia on veressä. Ja olihan sitä. Lähdimme ajoissa kotoa, vaikka meiltä sairaalaan on n. 15min ajomatka. sairaala-alue on tuntematon, joten oli hyvä idea varata matkaan aikaa. Pulssi kiihtyi kun istuimme odottamaan ja kohta meidät kutsui sisään todella lempeä kätilö. Aluksi kyseli voinnista ja kerroin realistisesti miten olen alkuraskauden kokenut. Olen luonteeltani hyvin tekevä ja pystyvä ihminen, en ole kyennyt järjestelemään arkea tai edes joulua samoin miten aiemmin olen tottunut. Paino on päässyt myös laskemaan  alkuraskauden pahoinvoinnin ja ruokahaluttomuuden vuoksi. Kätilö ehdotti pahoinvointilääkkeen aloittamista. Sitä aion vielä pohtia, sillä pahoinvointi ei kuitenkaan ole jokapäiväistä. Vapaapäivinä ja iltavuoroissa pahoinvointia ei juuri ole, mutta aamuvuoroissa tilanne onkin toinen.

Nousin tutkimuspöydälle ja ensin katsottiin vatsan läpi ultra-anturilla. Otin miehen kädestä kiinni, sillä jännitys oli käsin kosketeltavaa. Ja siellä se pikkuinen sydän sykki ja heilutteli vielä meille kättään! Itkuhan siinä tuli. Vatsa-anturilla nähtiin yleiskuvaa vauvasta. Sitten tarkempia mittauksia varten otin housut pois ja vagina-anturilla saatiin selkeämpää kuvaa pienokaisesta. Jalat olivat kovasti ristissä, käsiään heilutteli ja sivuprofiilia ei tuntunut saavan esille, jotta niskaturvotuksen olisi voinut mitata luotettavasti. Mittaustulokset saatiin ja vauva vastaa raskausviikkoa 12+2. Eli ei paljon arvaus hedelmöityshetkestä mennyt pieleen. Saatiin monen monituista kuvaa ja yksi 3d-kuva. Istukka vie suuren tilan kohdusta ja on ollut kohdunsuun päällä osittain, joten kätilö epäili pyyhkimisvuodon tulleen istukasta. Kertoi kuitenkin, että vasta rakenneultrassa tiedetään varmasti mihin istukka on asettunut, sillä kohdun koon ja muodon muuttuessa istukka voi ”nousta”. Etuseinäistukkaa kuitenkin epäili. Edellisessä raskaudessa istukka oli myös etuseinässä.

Sikiön kromosomipoikkeavuuksien seulonta päättyy meidän osaltaan tähän. Riskiluvut olivat matalat joten lisätutkimuksia me emme tarvitse. Syy miksi halusin tutkituttaa sikiöltä tässä kohtaa niskaturvotuksen sekä trisomiat 21, 18, 13 on se, että halusin varautua ennalta. Tietenkin tutkimustuloksissa on heittoa ja vaikka saa matalan riskiluokituksen on silti olemassa mahdollisuus saada kehitysvammainen lapsi. Ennen synnytystä voi tapahtua suuria asioita ja synnytyksen ja etenkin ponnistusvaiheen aikana vauvan vointi määrää mihin suuntaan synnytystä viedään. Meillä on haaveissa toinen lapsi. Millään muulla ei ole merkitystä.

Olin niin onnesta soikeana sykkeen ja pikkuisen vauvan löytymisestä, että oli pakko käydä ostamassa päiväkahville pullat! Meillä on miehen kanssa ollut tapana ostaa/leipoa päiväkahville jotain hyvää kun hienoa tai mahtavaa on tapahtunut. Tänään aiotaan kertoa esikoiselle ja kuvata tapahtuma. Jännityksellä odotan mitä hän mahtaa sanoa. Ultran jälkeen makoilin sohvalla ja koira vieressä. Epäilen, että se kyllä on jo haistanut monta viikkoa, että nyt on jotakin jännää tapahtumassa.

Joululahjat ostelin eilen ja muutama juttu tulee vielä postissa. Saa kummilapsille vielä tehdä muutaman paketin. Valmistumisen myötä työkuviot muuttuvat tammikuussa ja vaihdan työpaikkaa. En ole töissä vielä raskaudesta kertonut, sillä työnantajalla on nyt koronan vuoksi tapana laittaa vain lyhyitä sijaisuuksia ja pätkiä pitkäaikaisten sijaisten sopimuksia. Ehkä sitten seuraavalla sopimuskaudella tietysti kerron, riippuu kuinka pitkään olen töissä samassa paikassa. Sillä viimeistään 2 kuukautta ennen äitiysloman/vapaan oletettua alkamista on ilmoitusvelvollisuus. Mun kohdalla se tarkoittaa maaliskuun loppua. Toivottavasti kaikki menee töiden osalta hyvin ja voisin rauhassa odotella äitiusloman alkamista.

// Elviira