Vauva arki ja univaje.

Uni on ollut minulle aina erittäin tärkeää ja olen erittäin kiukkunen jos en saa nukuttua kunnon yöunia. Noh näin pienen vauvan äitinä kunnon yöunet ovat hyvinkin kaukana haaveissa.. Kuitenkin nyt kun olen melkein lopettanut imettämisen kokonaan, uskon että isäkin voisi hyvin hoitaa vauvan yösyötöt..tai ainakin yhden. Hän on myös ilmaissut, että mielellään hoitaa vauvaa, jotta minä saisin edes joskus nukutuksi edes hieman pidemmän pätkän. Itselleni tuli heti jo ajatuksessa paska mutsi-fiilikset ja ensimmäinen ajatus olikin ettei missään nimessä! Olen huomannut että kysyn hyvin usein itseltäni erilaisissa vauvan hoito tilanteissa seuraavan kysymyksen:

Mitä yksinhuoltaja äiti/isä nyt tekisi?

Kun ensimmäisellä viikolla mietin voinko ottaa vauvan mukaan ruokakauppaan mietin että niin ne yksinhuoltajatkin vain ottavat lapsensa kauppaan, ei ole vaihtoehtoja.

Uskallanko lähteä yksin vauvan kanssa liikenteeseen hoitamaan pakollisia asioita, niinhän ne yksinhuoltajatkin vain tekevät, joten minunkin täytyy vain uskaltaa:)

Samaa mietin nyt yöheräilemisten kanssa. Vaikka apua olisi tarjolla mietin kuinka huono äiti mahdan olla ja kyllähän yksinhuoltajatkin pärjäävät ilman apua!

Onko muilla samanlaisia ”voimalauseita” ja onko niistä teille enemmän hyötyä kuin haittaa?

Lyhyen(tai hieman pidemmän..) tauon jälkeen olen palannut takaisin tietokoneen ääreen. Kaikenlaista on tapahtunut siitä kun viimeksi tänne kirjoittelin 05/19 ja olen halunnut nauttia joka ikisestä ja ainutlaatuisesta hetkestä<3

IVF lapsemme syntyi 1.8.2019, painoa hänellä oli 2800g ja pituutta 47cm. Terve ja onnellinen tyttö! Olemme niin onnellisia ja ensimmäiset kuukaudet ovatkin menneet aivan sumussa. Tietenkään kaikki ei ole ollut ruusuilla tanssimista ja alkuvaikeuksia on meilläkin ollut. Vauvan painoa tarkkailtiin ensimmäisenä kuukautena tarkkaan ja saimme ohjeet syöttää häntä vähintään kolmen tunnin välein, lisäksi minun tuli pumpata yhtä paljon. Tämä oli rankkaa ja vei voimat aika nopeasti molemmilta. Kun paino saatiin hienosti nousuun oli vauvalle kehittynyt syömisrytmi kolmen tunnin välein, josta se lyheni kahden tunnin väleiksi noin kuukauden ajaksi. Luin paljon kirjallisuutta miten saada vauvan imetysväliä pidennettyä edes takaisin siihen kolmeen tuntiin, sillä olin jo totaalisen väsynyt heräilemään tunnin pätkissä. Tähän saimme onneksi avun tutista ja vauvan ensimmäisestä rokotteesta(!), vauva herää enää 2-4 kertaa yössä syömään.

Yritän nauttia tästä vauva ajasta ja mielessäni olen valmis jo yrittämään uutta raskautta<3

Vauva on nyt pian kolme kuukautta ja olemme päätyneet antamaan vauvalle imetyksen lisäksi korviketta. Olen ollut tyytyväinen ratkaisuun ja tämä on tuonut itselleni myös hieman lisää vapautta vauvan hoidosta. Olen myös alkanut tutkimaan mahdollisuutta päästä lapsettomuushoitoihin, tämä tarkoittaisi että kuukautisten tulisi alkaa ja imetys tulisi olla lopetettu. Meillehän ei jäänyt mitään pakkaseen, joten koko prosessi tulisi käydä uudelleen. Toiveena olisi viimeistään 2020 syksyllä aloittaa hoidot ja mielellään keväällä jo päästä jonoon, mutta katsotaan miten käy.

Nyt on tärkeintä nauttia tästä hetkestä vauvan kanssa<3