Tällä viikolla saimme juhlia kimppahevosemme upeaa voittoa. Mikä ilo ja fiilis – näitä hetkiä varten tätä harrastetaan! Suuri kiitos kuuluu tietenkin hevosen valmentajalle ja ohjastajalle, jotka ovat tehneet hienoa ja määrätietoista työtä hevosen kanssa. Ilman heidän panostaan ei tällaisia hetkiä koettaisi.

Mutta vaikka nyt nautimme onnistumisesta, ei tie tähän pisteeseen ole ollut mikään satutarina. Takana on paljon työtä, epävarmuutta, epäonnistumisia ja uskoa, joka on välillä ollut koetuksella. Siksi tuntuu oudolta, että menestys herättää myös kateutta. Miksi niin helposti unohdetaan, mitä kaikkea matkaan on mahtunut?

Tiedän kokemuksesta, että jos menestys jatkuu, tulee eteen lisää kateutta ja jopa panettelua. Mutta tällä kertaa se ei enää tunnu raskaalta – ei ainakaan samalla tavalla kuin joskus aiemmin. Edelliset kokemukset ovat opettaneet, että muiden ihmisten paha olo saattaa purkautua yllättävissä paikoissa, ja joskus sen kohteeksi joutuu tahtomattaan.

Silti – juuri nyt on hyvä hetki pysähtyä, hengittää ja iloita voitosta. Meidän yhteisestä voitostamme. Kimpassa on kivempaa, ja tämä on taas yksi muistutus siitä, että yhdessä tehty matka on monin verroin merkityksellisempi kuin yksin kuljettu tie.