Eilen oli taas se aika vuodesta, kun ovikello soi tiuhaan ja pikkuihmiset vitsat kourassa toivottavat terveyttä ja onnea. Palmusunnuntai, virpomispäivä, joka jakaa joka vuosi mielipiteitä – ainakin meillä.

Aamu alkoi jo heti yhdeksän jälkeen, kun ensimmäiset virpojat ilmestyivät oven taakse. Mutta voi sentään – tällä kertaa vastassa ei ollutkaan suloisia, maalattukasvoisia lapsia pupunkorvissa, vaan viisi teiniä. Koristelemattomat vitsat roikkuivat veltosti käsissä, eikä pukeutumisessa ollut mitään pääsiäiseen viittaavaa. Arkitamineet, kännykät taskussa ja asenteessa enemmän trick-or-treat-meininkiä kuin perinteistä palmusunnuntain henkeä.

Tässä kohtaa täytyy kyllä sanoa, että hyvän maun raja taisi ylittyä. Virpominen on – tai ainakin sen pitäisi olla – pienten lasten juttu. Siihen kuuluu innostus, askartelun ilo, ehkä vanhempien pieni avustus meikin kanssa. Ei tämä ole mikään makeismetsästysretki nuorisolle, joka on jo matkalla riparille ja kohta ajelee skootterilla.

Mutta tämä herättää isomman kysymyksen: onko virpominen enää tätä päivää?

Perinne sinänsä on kaunis – se juontaa juurensa vanhoihin ortodoksisiin ja karjalaisiin tapoihin, joissa vitsa heilautuksella toivotettiin siunausta ja elinvoimaa. Mutta nykyisessä muodossaan virpominen alkaa muistuttaa enemmän pääsiäisversiota Halloweenista: karkki käteen, ilman panostusta, ilman merkitystä. Ja jos virpoja ei ole nähnyt vaivaa vitsan, puvun tai runon eteen – pitäisikö siitä oikeasti palkita?

Toisaalta: ehkä me aikuiset kaipaamme perinteiltä enemmän kuin lapset itse. Ehkä me haluamme, että palmusunnuntain virpojat herättävät sen pienen, nostalgisen hymyn, joka tulee vain, kun oven takana seisoo pikkunoita, vitsa täynnä höyheniä ja iloinen “virvon varvon” kajahtelee pihalla. Silloin se vielä tuntuu joltain erityiseltä.

Ehkä ratkaisu ei ole virpomisen lopettaminen, vaan sen palauttaminen juurilleen. Pienille lapsille, innolla ja ilolla – ei teinien makeiskierrokseksi.

Mutta ensi vuonna… ehkä pistänkin oveen kyltin: “Virpominen vain alle 12-vuotiaille. Vitsa koristeltuna. Hymy pakollinen.”

Hyvää pääsiäisen aikaa – ja kiitos niille virpojille, jotka vielä jaksavat pitää perinteen hengissä oikealla tavalla. 🌿🐣