Ladataan...

Jos osallistuisin tilalleni rekryttävän henkilön etsintään, pyrkisin selvittämään onko tehtävään halukkailla ammattipätevyyden lisäksi ominaisuuksia, jotka tekevät Baotoussa elämisestä helpompaa. Kuten tässä blogissa tapahtuneen nillityksen määrästä voi päätellä, Baotou ei ole mikään helppo mesta. Olen joutunut myöntämään, etten sopeudu tänne, mutta ehkä joku voisi sopeutuakin!  

Miten hyvin sinä sopisit asumaan Baotoussa? Jokaisesta itseesi sopivasta kohdasta saat (1) pisteen!

1) Rakastat raketteja. 

2) Et noudata erityistä ruokavaliota, ole herkkävatsainen tai nirso. Täällä pärjää parhaiten kaikkiruokainen teräsvatsa, joka ei hätkähdä jännittävistä suutuntumista.

3) Mukavuusalueesi on laaja. Jos ahdistut helposti uusissa tilanteissa, tämä paikka ei todennäköisesti sovi sinulle. Pärjätä voit myös, mikäli tykkäät haastaa itseäsi ja mennä jatkuvasti mukavuusalueesi ulkopuolelle.

4) Opit nopeasti uusia kieliä.

5) Olet rauhallinen etkä provosoidu helposti. Kylmiä hermoja tarvitaan esimerkiksi tietä ylittäessä, tai lähes mitä tahansa asiaa hoitaessa. Pystyt myös olemaan röyhkeä tarvittaessa, sillä sinua etuillaan, tönitään, ja sinua pyydetään tekemään (mielestäsi tarpeettomia) asioita, joita et halua tehdä. Kiltistä ihmisestä ehkä pidetään, mutta kiltti ei saa täällä mitään tapahtumaan.

6) Juot mieluummin olutta tai punaviiniä kuin siideriä tai valkkaria. (Alkoholittomuudesta myös piste.)

7) Nautit huomiosta. Valokuvissa oleminen ja videoissa esiintyminen on sinulle luontevaa. Sinulla on järkkymätön itsetunto, eikä sinua hetkauta ulkonäkösi jatkuva kommentointi.

8) Et palele tai hikoile herkästi.

9) Perheesi ja ystäväsi ovat tottuneita maailmanmatkaajia, joiden on helppo järjestää reissu luoksesi Kiinaan.

10) Olet ekstrovertti. Nautit ihmisten seurasta ja löydät uusia ystäviä vaikka ruokakaupasta.

11) Nukut päiväunia tai osaat muuten irroittautua henkisesti fyysisestä tilasta, jossa olet.

12) Sinulla on todella hyväkuntoinen iho, joka ei heijastele ruokavaliotasi tai reagoi ympäristötekijöihin. Tai vaihtoehtoisesti sinua ei kiinnosta ihosi kunto.

13) Sinulla ei ole sellaisia rutiineja, joista et ole valmis luopumaan. Olet sen verran sopeutuva, että keksit helposti uusia rutiineja.

14) Kestät hyvin jatkuvaa huutamista ja meteliä.

15) Pärjäät ilman somea. 

16) Et ole kovin kiinnostunut kierrättämisestä, eläinten oikeuksista tai ekologisista/eettisistä kulutusvalinnoista, tai olet sen verran kekseliäs/sinnikäs, että löydät oman tapasi olla ekologinen paikallisten keskellä.

17) Et ole minimalisti tai esteetikko.

18) Työ on sinulle tärkeämpää kuin vapaa-aika.

19) Sinua ei haittaa huonot lenkkeilymahdollisuudet.

20) Tykkäät tehdä asioita ryhmässä, etkä mielelläsi tee itsenäisiä päätöksiä. Sosiaalinen harmonia on sinulle tärkeämpää kuin asioiden eteneminen.

 

0 -5 pistettä: Suosittelen eri maan valitsemista.

5-10 pistettä: Suosittelen länsimaalaisemman kiinalaisen kaupungin valitsemista.

10 -15 pistettä: Sinulla on hyvät edellytykset pärjätä täällä mainiosti.

15-20 pistettä: Sinut on tarkoitettu Baotouhun, sopisit tänne täydellisesti!

Ladataan...

TJ 18! Lueskelin tänään vanhoja postauksiani, ja niistä silmiini pisti viikkoa ennen kiinaistumista kirjoitettu murehtimisjuttu. Osa silloisista murheista tuntuu nyt ihan höpsöiltä, osa oli ihan aiheellisia.

Aiheettomiksi osoittautuivat seuraavat mitä jossit:

- myöhästyn lennolta 

- en jostain syystä saakaan toista laukkua ruumaan

- laukku katoaa

- unohdan pakata jotain todella tärkeää, jota ei voi ostaa paikan päältä

- kolerarokote näkyy labratuloksissani koleratartuntana 

- en saakaan työlupaa, asumislupaa tai vuoden viisumia 

- asunnossani on luteita

- vihaankin hellettä, kun olen tottunut kylmään kesään

- asuintaloni sortuu maanjäristyksessä (Tämähän toki ehtii vielä tapahtua, on tässä kaksi ja puoli viikkoa aikaa)

- Tor-verkko ei toimi 

- matka-adapteri ei toimi (Lähes joka paikassa on ollut tutut kaksireikäiset pistokkeet, joten adapteria ei ole edes tarvinnut kuin pari kertaa)

asunnon netti ei toimi (Kännykän netti on toiminut ihan ok.)
 
 
Osittain tai täysin aiheellisia puolestaan olivat:
 
- en saa nukuttua enää kertaakaan kunnolla ennen lähtöä ja alan sekoilla perillä 
 
Ensimmäinen päivä Pekingissä oli aivan järkyttävä. Olin kyllä nukkunut jonkin verran ennen lentoa, mutta vaihdon kanssa lentomatka oli todella pitkä. Olimme aamulla perillä ja heti piti mennä avaamaan puhelinliittymää, käymään terveystarkastuksessa, avata pankkitili jne. Olin niin väsynyt, että itkin pankissa ja nukahtelin eri paikkojen odotustiloihin.
 

- minulla on karseita naapureita

Yksi seinänaapuri huutaa, toisella on kaksi räksyttävää koiraa, yläkerran naapurilla on karaokelaitteet. Mutta enimmäkseen olen saanut olla rauhassa, eli vain osittain totta.

- VPN ei toimi 

Välillä on toiminut siedettävästi, välillä ei. Suomen serveri yleensä ei.

- vesijohtovesi värjää vaaleat hiukseni oudon värisiksi 

 En tiedä oliko syypää vain vesijohtovesi, mutta hiuksistani tuli tummankeltaiset.

(Piti "vähän" käydä korjaamassa tilannetta Suomen lomalla.)

 

- akne räjähtää ilmansaasteiden ja stressin takia käsiin

ilmansaasteet aiheuttavat kroonisen hengitystieinfektion

No ei nyt ihan, mutta kyllä on ollut joitakin kertoja aika pahoja astmaisia yskäkohtauksia.

-saan jonkun hirveän taudin (On ne toistuvat ruokamyrkytykset olleet aika hirveitä.)

(Ymmärtäisin, jos olisin saanut ruokamyrkytyksen esim. tällaisten kojujen antimista, mutta ei, aina kotikokkailuista.)

- en osaakaan tehdä työtäni tavalla, jota minulta edellytetään

Kärsin huijarisyndroomasta, joten jälleen pelkäsin jään kiinni siitä, etten ole tarpeeksi hyvä tähän työhön. Toisaalta työnkuva ei ollut sitä mitä minulle oli luvattu, joten turhauduin, menetin motivaationi ja aloin alisuorittaa. Minulta myös odotettiin sellaista joustoa ja venymistä, johon en ollut valmis. 

kulttuurierot työpaikalla tekevät työnteosta liian vaikeaa

En sopeutunut kiinalaiseen ajatukseen, että ollakseen hyvä työntekijä pitää raataa ja uhrautua. En sopeutunut pitkiin työpäiviin, asiakkaiden ja työnantajan mielistelyyn tai rasittavaan kiittelyn kulttuuriin (kun oikeasti olisi pitänyt kohdata ongelmat). Minua raivostutti, että minulle sanottiin että jokin asia on ok, mutta sitten siitä valitettiin selkäni takana. Vaikeuksia tuotti eniten työpaikan hierarkia ja monien asioiden käsittely suljettujen ovien takana tai pelkästään kiinaksi. Inhosin myös jatkuvia yllättäviä mainoskuvauksia (yleensä kun olin todella karsean näköinen). Toisaalta, puolen vuoden yhdessä työskentelyn jälkeen lähin tiimini työskenteli hyvin yhteen, joten ehkä yksilöiden väliset kulttuurierot eivät olleet liian suuria

(Tässä yksi esimerkki yllättävistä kuvauksista. Kuvaa on käsitelty rankalla kädellä, kiitos siitä, mutta näen siitä silti selvästi läpi sen vitutuksen ja väsymyksen jotka olivat läsnä kuvaustilanteessa. Hymyilemään en suostunut.)

Oli myös asioita, joihin en ollut osannut varautua kuten

- Kylmyys: En tiennyt, että lokakuussa asunnossa on niin kylmä, että pitää nukkua toppahaalarissa. En tiennyt, että työpaikalla voisi talvella olla sisätiloissa 12 astetta. En tiennyt, että talvella on ulkona niin kylmä, ettei mitkään vaatteet riitä.

- Sisämongoliainen keittiö: mauttomuus, limaisuus ja läski.

- Deittailun vaikeus: Kiinnostavia miehiä löytyy Pekingistä, ja sinne on 7 tunnin junamatka tai 1,5 tunnin lentomatka, eli vähän kallista ja vaivaalloista olisi ollut siellä joka viikonloppu ravata.

- Täällä ei lainkaan ötököitä tai lintuja (vihaan molempia).

- Kuinka paljon huomiota herätän. Oletko amerikkalainen? Oletko venäläinen? Saanko ottaa kuvan? No mä nyt kuitenkin otan susta sen kuvan. Ja videota. Sullapa on iso nenä. Onpa sulla iso nenä. Ooh, keltahiuksinen opettaja! Äiti, katso, ulkomaalainen! Sulla on muuten iso nenä.

Täällä on Walmart.

Feikkialkoholi. Yhhhh..

- Täältä saakin pitsaa ja pastaa.

Kuinka paha kulttuurishokki minulle tulisi. Tiesin, että se tulisi, mutta oletin, että se menisi myös ohi. Ei mennyt, syveni vaan.

- Baotoun taivas on enimmäkseen sininen ja saastepäivät ovat olleet loppujen lopuksi aika harvassa.

(Olen useasti miettinyt kuinka erilaista elämäni olisi esimerkiksi Pekingissä, mutta Baotoun ilman puhdaudesta täytyy kyllä olla kiitollinen.)

- Että lähtisin täältä ennen sopimuksen loppua pois, ja joutuisin selittelemään ihmisille, että miksi. Että joutuisin käsittelemään omia luovuttaja -fiiliksiäni. Että ajattelisin kerrankin ennen kaikkea itseäni sen sijaan, että laittaisin tunnollisuuteni ja velvollisuuteni oman hyvinvointini edelle.

Ladataan...

Ladataan...

Piti tämäkin sitten päästä vielä ennen Suomeen paluuta kokemaan. Eilinen päivä meni nimittäin baotoulaisessa sairaalassa.

Onnistuin potkaisemaan makkarini lattialla olleen juomalasin rikki ja jotenkin vielä astumaan sirpaleiden päälle, jonka seurauksena jalkapohjaani tuli kolme äkäistä haavaa. Olen koko täällä oloni ajan ajatellut, että paikalliseen sairaalaan en mene, ellei ole aivan pakko. Jonkin aikaa harkittuani totesin, että ehkä nyt on pakko. Ensimmäinen kulttuurishokkini asiassa tuli, kun luulin etten saa ketään viemään minua sairaalaan. Olin ilmoittanut esimiehelleni, että haluan sairaalaan, hän oli vaan että muutaman tunnin päästä ehkä onnistuu, pystynkö hoitamaan haavoja itse. Onneksi minulle läheisin kiinalainen työkaveri tulikin paikalle nopeasti. Myöhemmin osoittautui, että tarvitsin paljon jonkun kädestä puristamista, joten jonkun muun kanssa tuonne meno olisi voinut olla kiusallista.

Vaikka olin jo kuullut, miltä Baotoun sairaaloissa näyttää, oli se silti minulle shokki. Kaikki oli vähän likaista, rapistunutta ja vanhaa. Sairaalassa huomasi, että nyt ei olla länsimaassa. Menimme ensimmäiselle lääkärille, joka tarkasteli haavaani PALJAIN KÄSIN (desinfioi onneksi sen jälkeen) ja lähetti seuraavalle lääkärille, jonkin sortin spesialistille. Spesialistikin tökki ensin jalkapohjani haavoja PALJAIN KÄSIN (tässä vaiheessa ajattelin, että jos haavat eivät olisi muuten tulehtuneet, niin nyt ne ainakin tulehtuvat). Työkaverini kävi jossain ostamassa lääkkeet ja maksamassa välineet, joita tarvittaisiin tulevissa toimenpiteissä. Itse haavan puhdistaminen ja tikkaaminen tehtiin käyttämättömillä välineillä (ja sillä lääkärillä oli vihdoin hanskat kädessä). Huomasin olevani aika paniikissa ennen puuduttamista, sillä tiesin että se sattuu. Paniikkia lisäsi se, että tilanteen tasalla pysymiseni oli siitä kiinni, mitä työkaverini päätti minulle tulkata. Kun kaikki oli valmista ja jalka paketissa, meidän piti etsiä se ensimmäinen lääkäri ja kysyä häneltä, missä voidaan laittaa minulle määrätty lääke (ilmeisesti antibiootti). Lääke annettiin pakaraani huoneessa, jossa oli ikkunanäkymä muihin tiloihin. Yritin painautua nurkkaan, jotta saisin vähän jotain yksityisyyttä. Kysyin työkaveriltani, miksei spesialisti tai samalla osastolla työskentelevä hoitaja voi antaa lääkettä (minua rasitti jonkin verran nilkuttaa menemään edestakaisin), hän vastasi vain, että se nyt vain on joku sairaalan logiikka. 

Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain edes jonkin verran yksityisyyttä, jos lääkkeenantoa ei lasketa. Paikallisessa ihmisiä hoidetaan käytävillä ja useissa huoneessa oli monta ihmistä samaan aikaan hoidettavana. Minä sain olla lääkärin tikattavana aivan rauhassa (mitä nyt joku kurkki huoneen ikkunasta, että mitäs siellä tolle länkkärille tehdään). Herätin kyllä muuten tietenkin huomiota nilkuttaessani pitkin käytäviä, joku kysyikin englanniksi, että what´s wrong with the leg?

Nyt joudun käymään sairaalassa kahden päivän välein tarkistuttamassa tilanteen (mikä on vähän ärsyttävää, mutta myös huojentavaa, koska pelkään tulehdusta aika paljon enemmän kuin Suomessa). Enkä saa juoda alkoholia viikkoon. Mitenköhän siitä selviän? 

Ladataan...

Pages