TJ 18! Lueskelin tänään vanhoja postauksiani, ja niistä silmiini pisti viikkoa ennen kiinaistumista kirjoitettu murehtimisjuttu. Osa silloisista murheista tuntuu nyt ihan höpsöiltä, osa oli ihan aiheellisia.

Aiheettomiksi osoittautuivat seuraavat mitä jossit:

– myöhästyn lennolta 

– en jostain syystä saakaan toista laukkua ruumaan

– laukku katoaa

– unohdan pakata jotain todella tärkeää, jota ei voi ostaa paikan päältä

– kolerarokote näkyy labratuloksissani koleratartuntana 

– en saakaan työlupaa, asumislupaa tai vuoden viisumia 

– asunnossani on luteita

– vihaankin hellettä, kun olen tottunut kylmään kesään

– asuintaloni sortuu maanjäristyksessä (Tämähän toki ehtii vielä tapahtua, on tässä kaksi ja puoli viikkoa aikaa)

– Tor-verkko ei toimi 

– matka-adapteri ei toimi (Lähes joka paikassa on ollut tutut kaksireikäiset pistokkeet, joten adapteria ei ole edes tarvinnut kuin pari kertaa)

– asunnon netti ei toimi (Kännykän netti on toiminut ihan ok.)
 
 
Osittain tai täysin aiheellisia puolestaan olivat:
 
– en saa nukuttua enää kertaakaan kunnolla ennen lähtöä ja alan sekoilla perillä 
 
Ensimmäinen päivä Pekingissä oli aivan järkyttävä. Olin kyllä nukkunut jonkin verran ennen lentoa, mutta vaihdon kanssa lentomatka oli todella pitkä. Olimme aamulla perillä ja heti piti mennä avaamaan puhelinliittymää, käymään terveystarkastuksessa, avata pankkitili jne. Olin niin väsynyt, että itkin pankissa ja nukahtelin eri paikkojen odotustiloihin.
 

– minulla on karseita naapureita

Yksi seinänaapuri huutaa, toisella on kaksi räksyttävää koiraa, yläkerran naapurilla on karaokelaitteet. Mutta enimmäkseen olen saanut olla rauhassa, eli vain osittain totta.

– VPN ei toimi 

Välillä on toiminut siedettävästi, välillä ei. Suomen serveri yleensä ei.

– vesijohtovesi värjää vaaleat hiukseni oudon värisiksi 

 En tiedä oliko syypää vain vesijohtovesi, mutta hiuksistani tuli tummankeltaiset.

(Piti ”vähän” käydä korjaamassa tilannetta Suomen lomalla.)

– akne räjähtää ilmansaasteiden ja stressin takia käsiin

– ilmansaasteet aiheuttavat kroonisen hengitystieinfektion

No ei nyt ihan, mutta kyllä on ollut joitakin kertoja aika pahoja astmaisia yskäkohtauksia.

-saan jonkun hirveän taudin (On ne toistuvat ruokamyrkytykset olleet aika hirveitä.)

(Ymmärtäisin, jos olisin saanut ruokamyrkytyksen esim. tällaisten kojujen antimista, mutta ei, aina kotikokkailuista.)

– en osaakaan tehdä työtäni tavalla, jota minulta edellytetään

Kärsin huijarisyndroomasta, joten jälleen pelkäsin jään kiinni siitä, etten ole tarpeeksi hyvä tähän työhön. Toisaalta työnkuva ei ollut sitä mitä minulle oli luvattu, joten turhauduin, menetin motivaationi ja aloin alisuorittaa. Minulta myös odotettiin sellaista joustoa ja venymistä, johon en ollut valmis. 

– kulttuurierot työpaikalla tekevät työnteosta liian vaikeaa

En sopeutunut kiinalaiseen ajatukseen, että ollakseen hyvä työntekijä pitää raataa ja uhrautua. En sopeutunut pitkiin työpäiviin, asiakkaiden ja työnantajan mielistelyyn tai rasittavaan kiittelyn kulttuuriin (kun oikeasti olisi pitänyt kohdata ongelmat). Minua raivostutti, että minulle sanottiin että jokin asia on ok, mutta sitten siitä valitettiin selkäni takana. Vaikeuksia tuotti eniten työpaikan hierarkia ja monien asioiden käsittely suljettujen ovien takana tai pelkästään kiinaksi. Inhosin myös jatkuvia yllättäviä mainoskuvauksia (yleensä kun olin todella karsean näköinen). Toisaalta, puolen vuoden yhdessä työskentelyn jälkeen lähin tiimini työskenteli hyvin yhteen, joten ehkä yksilöiden väliset kulttuurierot eivät olleet liian suuria

(Tässä yksi esimerkki yllättävistä kuvauksista. Kuvaa on käsitelty rankalla kädellä, kiitos siitä, mutta näen siitä silti selvästi läpi sen vitutuksen ja väsymyksen jotka olivat läsnä kuvaustilanteessa. Hymyilemään en suostunut.)

Oli myös asioita, joihin en ollut osannut varautua kuten

– Kylmyys: En tiennyt, että lokakuussa asunnossa on niin kylmä, että pitää nukkua toppahaalarissa. En tiennyt, että työpaikalla voisi talvella olla sisätiloissa 12 astetta. En tiennyt, että talvella on ulkona niin kylmä, ettei mitkään vaatteet riitä.

– Sisämongoliainen keittiö: mauttomuus, limaisuus ja läski.

– Deittailun vaikeus: Kiinnostavia miehiä löytyy Pekingistä, ja sinne on 7 tunnin junamatka tai 1,5 tunnin lentomatka, eli vähän kallista ja vaivaalloista olisi ollut siellä joka viikonloppu ravata.

– Täällä ei lainkaan ötököitä tai lintuja (vihaan molempia).

– Kuinka paljon huomiota herätän. Oletko amerikkalainen? Oletko venäläinen? Saanko ottaa kuvan? No mä nyt kuitenkin otan susta sen kuvan. Ja videota. Sullapa on iso nenä. Onpa sulla iso nenä. Ooh, keltahiuksinen opettaja! Äiti, katso, ulkomaalainen! Sulla on muuten iso nenä.

– Täällä on Walmart.

– Feikkialkoholi. Yhhhh..

– Täältä saakin pitsaa ja pastaa.

– Kuinka paha kulttuurishokki minulle tulisi. Tiesin, että se tulisi, mutta oletin, että se menisi myös ohi. Ei mennyt, syveni vaan.

– Baotoun taivas on enimmäkseen sininen ja saastepäivät ovat olleet loppujen lopuksi aika harvassa.

(Olen useasti miettinyt kuinka erilaista elämäni olisi esimerkiksi Pekingissä, mutta Baotoun ilman puhdaudesta täytyy kyllä olla kiitollinen.)

– Että lähtisin täältä ennen sopimuksen loppua pois, ja joutuisin selittelemään ihmisille, että miksi. Että joutuisin käsittelemään omia luovuttaja -fiiliksiäni. Että ajattelisin kerrankin ennen kaikkea itseäni sen sijaan, että laittaisin tunnollisuuteni ja velvollisuuteni oman hyvinvointini edelle.