Uuteen työhön valmistautuminen: Suomi vs Kiina
Uudessa työpaikassa aloittaminen on aina jännittävää. Olen aiemmin russuttanut siitä, miten paljon valmisteluja töiden aloittaminen Kiinassa edellyttää, ja jatkan nyt samalla linjalla. Olen viime päivinä miettinyt aiempia saman alan työpaikkojani Suomessa, ja kuinka paljon helpommalla olen täällä päässyt. Suomen ja Kiinan tilanteen vastakkain asettaminen tässä asiassa on lähtökohtaisesti ehkä vähän tyhmää, koska totta kai omassa kotimaassa töiden aloittaminen on helpompaa, ja paperisotaa saanee käydä aina kun työskentelee EU:n ulkopuolella. Mutta vertailenpa silti.
1. Työpaikan hakeminen ja paikan saaminen
Suomi: Huomaan työpaikkailmoituksen maanantaina, soitan yhteyshenkilölle, saan haastattelun tiistaille. Haastattelussa höpistään rennosti. Hakijoita on muutama. Keskiviikkona saan tiedon paikasta, ja teen sopimuksen samana iltapäivänä. (Hieman kärjistäen, mutta alalla on niin huutava pula pätevistä tekijöistä, että välillä se on ollut näin helppoa.) En juurikaan mainosta työpaikan saamista. Jos asia tulee puheeksi, kerron että joo, aloitan täällä tuolloin.
Kiina: Lähetän työhakemuksen maanantaina. Saan kutsun haastatteluun kahden viikon päästä. Haastattelussa kysytään pahoja kysymyksiä, joihin sönkötän jotain harkitsematonta. Saan kutsun toiselle haastattelukierrokselle jälleen kahden viikon päästä (tässä vaiheessa olin jo varma, ettei napannut). Hakijoita on toisella kierroksella 8, joista 4 valitaan. Tieto työpaikan saamisesta tulee kolmen viikon päästä (jälleen olin aivan varma, etten saanut paikkaa). Parin viikon päästä tiedon saamisesta tehdään työsopimus, jonka jälkeen juodaan skumppaa. Kerron työpaikastani kaikille, myös puolitutuille. Äitini alkaa itkeä, kun kerron ottavani paikan vastaan. Kirjoitan asiasta Facebookiin. Ihmiset kyselevät kauheasti, ja monella tuntuu olevan vähän väärä käsitys siitä, mitä olen menossa tekemään.
2. Konkreettiset valmistelut
Suomi: Tarkistan työn alkamista edeltävällä viikolla, onko sopivia työvaatteita. Käyn läpi työssä tarvittavat materiaalit. Ostan bussikortin. Tilaan tarvittaessa rikosrekisteriotteen.
Kiina: Ravaan virastoissa, hakemassa erilaisia maksullisia leimoja. Hankin rokotukset, ilmansaastemaskin, adapterin, matkavakuutuksen, Irtisanon asuntoni, myyn kaikki huonekaluni. Otan kaikista asiakirjoista n. 400 kopiota ja olen jatkuvasti lähettämässä skannattuja asiakirjoja jollekin. Käyn läpi vaatteeni sillä silmällä, miten voin pakata mahdollisimman järkevästi. Opettelen kiinan alkeita.
3. Henkinen valmistautuminen
Suomi: Ensimmäistä työpäivää edeltävänä iltana alan jännittää, ja aivoni alkavat pommittaa minua ei-niin-kivoilla muistoilla edellisistä työpaikoistani. Kirjoitan ajatukseni päiväkirjaan, keksin kivan kannustavan mantran. Olo helpottuu ja olen valmis.
Kiina: Kolme kuukautta ennen Kiinaan lähtöä aloitan vammakoimisen, eli vammaisen panikoimisen. Kyttään ilmansaastesivustoa, luen uutisia tulevasta kotikaupungistani, ahdistun kielimuurista, innostun iltaisin liikaa suunnittelemistani vapaa-ajan matkoista enkä nuku, pommitan esimiestäni ja työkavereitani jatkuvasti kysymyksillä. Varsinaisen työn tekemisen sijaan mietin kaikkea muuta. Harkitsen koko jutun perumista monta kertaa viikossa.