Havaintoja eläinten kohtelusta Baotoussa
Olen eläintenoikeuksien puolustajana sitä laiskempaa sorttia: syön lihaa ja ostan nahkatuotteita. Tiesin kuitenkin Kiinaan lähtiessäni, että saatan järkyttyä useamman kerran paikallisten tavasta kohdella eläimiä. Lähinnä jättiläispandoilla on täällä jonkinlaisia oikeuksia, eikä eläinten kaltoinkohtelusta ole juuri minkäänlaisia seurauksia. Eläinten kaltoinkohtelu on täällä myös huomattavasti avoimempaa kuin länsimaissa, eläimet nähdään lähinnä hyödykkeinä. Ruokakaupoissa on eläviä (ja elävien seassa kuolleita) kaloja ja kilpikonnia sullottuna pieniin altaisiin. Kaduilla ei näy lintuja, koska ne napattaisiin heti syötäväksi. Ruokamarkkinoilla myydään pupuja, joita länsimaissa pidetään lemmikkeinä. Vaikka Pohjois-Kiinassa ei etelän tavoin syödä mitä tahansa elävää, täälläkin sydäntäni kylmää useasti eläinten puolesta.
Baotouta kutsutaan peurakaupungiksi. Kaupunki on täynnä peurapatsaita. Täällä on puisto, jossa googlettelun perusteella kulkee peuroja vapaana. Ajattelin, että kyseisestä paikasta tulisi minulle henkireikä, jossa saisin hyviä valokuvia lempieläimistäni. Not. Paikallisten arvostus peuroja kohtaan ei varsinaisesti välity, kun kyseiset eläimet näkee aitauksessa, jossa on pelkkää hiekkaa.
Odotukset vs Todellisuus
Kävin lauantaina Baotoun Sea Worldissa. Tiesin kyllä tuohtuvani myös siellä jostain näkemästäni. Eläintarhat ovat mielestäni aina aika ankeita paikkoja. En myöskään pidä eläintarhojen esityksistä, niistä kun ei voi tietää, millaisin menetelmin eläimiä on koulutettu. Tämä oli vahvasti mielessäni myös Sea Worldin merileijonaesityksen aikana.
Sea Worldissa näin eläimen, joka oli kuin sanakirjamääritelmä ahdistukselle: suden, joka ravasi ulvoen alle 10 metriä leveän, täysin virikkeettömän alueensa reunaa edestakaisin. Suden kaltainen älykäs laumaeläin kuolee tuollaisissa oloissa varmasti silkkaan ahdistuneisuuteen. Kohteessa oli myös jäähynurkan tyyppinen alue yksittäisille pikkueläimille, jotka eivät syystä tai toisesta olleet lajitovereidena kanssa. Myös siellä ravattiin häkkiä edestakaisin tai vaan maattiin passiivisena. Olin jälkikäteen vihainen itselleni, että olin maksanut pääsylipusta. Pääsylipputuloilla kun tuskin parannetaan eläinten oloja.
Eläinten kohtelun lisäksi minua on lähes päivittäin järkyttänyt paikallisten tietämättömyys sellaisista asioista kuten kierrätys tai kohtuulliset kulutustottumukset. Kiinalla on kuitenkin valtava potentiaali muuttua ja muuttaa asioita nopeasti. Kiina on esimerkiksi tänä vuonna kieltänyt koiranlihan myynnin ja ilmoittanut kieltävänsä myös norsunluun myynnin. Periferiatasolta tarkasteltuna tilanne näyttää monen asian suhteen surulliselta, sillä tieto asioista valuu paikallisten arkeen hitaasti.
Itse taidan jatkossa ainakin jättää Sea Worldin kaltaiset kohteet väliin.