Mielenrauhaa Hohhotista

Viime viikonloppuna koitti vihdoin se hetki, kun pääsin junalla pois Baotousta. Kohteena oli Hohhot, Sisä-Mongolian pääkaupunki. Hohhot ei kenties ole matkakohteena mikään kaikkein eksoottisin ja mieltäjärisyttävin, mutta tärkeintä olikin lähteminen. Hotellin sänky ja aamiainen olivat täydellisiä, joten jo niidenkin avulla pystyi irtautumaan arjesta. Hohhotissa oli myös nähtävää, sillä siellä on Baotouta selvemmin esille perinteinen kulttuuri. 

Parasta Hohhotissa oli buddhalainen temppelialue Dazhao, joka hurmasi minut täysin kauneudellaan ja hiljaisuudellaan. Minun on ylipäätään vaikeaa rauhoittua, ja erityisen vaikeaa se on ollut Kiinassa. Olen ollut jatkuvasti ärtynyt, stressaantunut, jännittynyt tai innostunut. Aluetta kiertäessä mieleni oli kuitenkin vain ja ainoastaan siellä. Ei tunteita, häiritseviä ajatuksia. En edes muista, milloin olisin viimeksi kokenut vastaavanlaista sisäistä rauhaa.. (Mielenrauhan rikkoi satunnaisesti pari kiinalaisturistia, jotka käyttäytyivät ärsyttävästi. Onko aina pakko huutaa?)

 

 

Suuren osan ajasta olin pää takakenossa, koska rakennusten katot ja ovenpielet olivat täynnä ihania yksityiskohtia.

Minulle sanottiin ennen Kiinaan lähtöä, että näin kaukana kotoa ollessa on tärkeää löytää paikka, jossa mieli lepää. Baotousta en ole sitä vielä löytänyt, sillä kaupunki on mielestäni ruma ja äänekäs. En tiedä, mistä täältä löytäisin kauneutta tai hiljaisuutta. Hohhotin temppelikokemus sai minut kuitenkin vakuuttumaan, että mielenrauhan paikka täytyy täältäkin löytää (tai luoda).