Nǐ huì shuō zhōngwén ma?

                                                                                                                                                                                        (Nimeni kiinalaisittain, Ānnà)

Haluaisin tosissani oppia kiinaa tulevan puolentoista vuoden aikana. En odota oppivani kirjoittamisesta kuin muutamia merkkejä, tavoitteena on oppia sen verran, että pärjään edes jotenkuten ravintoloissa tai kaupoissa. Kiinan kielioppi vaikuttaa ”helpolta”, ei verbien, adjektiivien tai substantiivien taivutusta. Siihen se helppous sitten jääkin. 

En ole ikinä ollut hyvä oppimaan uusia sanoja kuuntelemalla, ja en esimerkiksi tajua täysin uusia nimiä ennen kuin näen ne kirjoitettuna. Vieraan kielen ylioppilaskuuntelut olivat minulle aikoinaan todella haastavia. Nytkään en yksinkertaisesti kuule kiinan äänteiden eroa. Ero ei myöskään aukea selitettynä:

Toistaiseksi en ole kauhean paljon vielä tehnyt töitä kielenoppimisen eteen. Minulla on kaksi kiinan oppikirjaa, joita olen selaillut puistoissa ja junamatkoilla. Tänään latasin puhelimeeni HelloChinese -sovelluksen, joka muistuttaa Duolingoa, jolla olen aiemmin treenaillut espanjaa. Sovellus itsessään vaikuttaa monipuoliselta. Sen ainoa huono puoli on taitojen testaus osioiden lopussa, sillä en pääse ääntämistehtävistä eteenpäin. 

Googlettelin vinkkejä uuden kielen oppimiseen, ja nämä aion ottaa käyttöön:

100 (tai 300) tärkeimmän/yleisimmän sanan lista, yhden sanan opettelu päivässä –> tärkeimpien lauseiden opettelu

Post-it lappujen liimailu ympäriinsä 

Paikalliset ystävät, kielitandem

Epämukavuusalueelle meneminen, eli puhua pitää vaikka hävettää

 

Kun olin vaihdossa Espanjassa, arkailin usein espanjan puhumista, sillä tunsin koko ajan puhuvani kieliopillisesti huonosti. Perfektionismi oli omalta osaltaan vaikeuttamassa kielen oppimista tuolloin. Nyt, kun osaaminen on olematonta, voisi kuvitella että kynnys puhua mitä vaan olisi matalampi. Jää nähtäväksi. 

Kielen oppimisen pitää olla myös hauskaa, koska en usko työpäivieni jälkeen jaksavani opiskella tosissani. Vinkkejä saa siis jakaa!

Tai sitten menen vaan tällä linjalla… (Toimi muuten Espanjassakin. Kun opin täkäläisen kehonkielen, paikalliset usein luulivat, että ymmärsin mitä minulle sanottiin)