Viimeiset ennen ensimmäisiä
Viime aikoina olen juhlallisesti tiedostanut tehneeni joitain asioita viimeistä kertaa. Sain opintoni kasaan keväällä, ja sen myötä loppui myös yliopiston kuntosalijäsenyys ja yliopiston kirjastossa notkuminen. Tieto työpaikasta Kiinassa tarkoitti edelleen isoja muutoksia ja erinäisistä asioista luopumista. Olen luopunut monista huonekaluista ja sitoutumuksista. Joistain asioista olen luopunut toistaiseksi, osasta lopullisesti. Joistain asioista luopuminen on ollut helpompaa kuin toisista.
Vaikeimmat luopumiset lienevät vielä tulossa, nimittäin lähipäivinä/-viikkoina joudun luopumaan mm.
Sängystäni, jota en halunnut myydä, jotta varmasti voisin nukkua siinä muuttopäivään asti.
Suomalaisesta sosiaaliturvasta (ajatus vain jotenkin hirvittää).
Ihanasta kämpästäni, johon muutin vasta huhtikuussa.
Tampereesta kotikaupunkinani.
Jos ei ole valmis luopumaan, ei ole myöskään valmis uuteen. Myönnän, että olen kiintynyt joihin tavaroihin ja samoina toistuviin, tuttuihin asioihin ehkä liiaksikin. Lähes kaikissa huonekaluissani on tietynlainen menneisyyden taakka mukana (esim. ruokapöydässä, jonka eksäni äiti aikoinaan osti yhteiseen asuntoomme), joten niistä on lopulta ihan virkistävää luopua. Rutiinit myös kaipaavat välillä tuulettamista. Juomakelpoista hanavettä, omalla äidinkielellä asioimista ja suomenkielisiä tv-ohjelmia ym. itsestäänselvyyksiä arvostaa huomattavasti enemmän, kun niistä pitää välillä taukoa.
Raskaimmalta muutokselta tuntuu Tampereen jättäminen, sillä Manse tuntuu enemmän kodilta kuin synnyinkaupunkini. Aion todellakin nauttia erityisesti viimeisistä viikonlopuistani täällä. Toisaalta, jo jonkin aikaa on tuntunut siltä, ettei Tampere tarjoa minulle enää mitään uutta, ja maisemanvaihdos tekee hyvää. Ja onneksi Tampereelle palaaminen on helppoa. Myös sosiaaliturvaan pääsee takaisin parissa päivässä, eikä sillä mitään tuolla muailmalla palkkatyössä ollessa teekään.
En uskalla (vielä) kauheasti kirjoittaa siitä, miltä uusi fyysinen etäisyys läheisiin ihmisiin mahtaa tuntua. Oikeastihan vaikeaa uudessa elämäntilanteessani on vain se, etten voi nähdä tiettyjä ihmisiä silloin kuin haluan.
