Ulkomaille muuttaessa kaikki on uutta ja lumoavaa, mutta arki pläjähtää päin pläsiä myös kivoimmassa paratiisikohteessa (ja Baotou on aika kaukana siitä). Honeymoon todellakin päättyy, kun on käynyt läpi ruokamyrkytyksen, rikkinäisen pesukoneen, internet -ongelmat, jäätävän kylmän asunnon ja jatkuvan säätämisen. Olen kulttuuriin sopeutumisen taantumisvaiheessa, kun kaikki isäntämaan kulttuurissa tuntuu paskalta ja haluan vaan katsoa länkkärisarjoja, syödä länkkäriruokaa ja olla vain länkkäreiden seurassa. 

Ja tällaiset tunteet ovat täysin luonnollisia, onhan kyseessä kriisi. Kriisistä on myös mahdollista toipua, jonka jälkeen uuden asuinmaan näkee selkeämmin ja myös lempeämmin. 

Kiinassa asuvien ulkomaalaisten ryhmässä nostetaan aika ajoin esiin kysymys, mistä ryhmän jäsenet Kiinassa pitävät ja mistä eivät. Näissä keskusteluissa toisten ajatuksia ja tunteita vähätellään, ja mukaan liittyy aina joku, jonka mielestä ei saa valittaa lainkaan. Kiina on mahtava, ei täällä ole huonoja puolia! Palaa takaisin sinne, mistä tulit, jos et tykkää! 

Minun on todella vaikea ymmärtää näiden ulkomaalaisen asennetta Kiinasta valittamiseen. Aivan jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolensa. Ihminen, joka vain ihannoi uutta asuinmaataan, on itse vielä honeymoon -vaiheessa tai unohtanut, millaisia vaikeuksia hänellä alussa oli. Tai joillekin uuteen kulttuuriin sopeutuminen on vain helpompaa kuin toisille. Valittaminen ei ole tuomitsemista, se on asioiden käsittelyä. Näköjään näitä asioita ei vain saisi tuoda esiin julkisesti. Pitäkää päiväkirjaa, mokomat tuomitsevat ulkkarit.

Voin hyvin kuvitella, että Suomessa asuva ulkomaalainen ei pidä esimerkiksi pimeydestä, säästä tai monen suomalaisen juroudesta. Ja minusta on ihan ok valittaa näistä, nämä kun ovat asioita joista en itsekään Suomessa niin tykkää.  Ja vaikka en olisikaan valittamisen kohteesta samaa mieltä, näihin tunteisiin on ulkomaalaisella oikeus. Jos ulkomaalaisen mielestä Suomi on paska maa, olisi ehkä tärkeämpää kuulla että miksi, kuin toivottaa palaamaan entiseen kotimaahansa. 

En ole valittamisellani tarkoittanut olla epäkunnioittava kiinalaista kulttuuria kohtaan. Olen vältellyt valittamasta kiinalaiselle suoraan, mikä minusta Kiinassa mättää, koska tiedän sen olevan loukkaavaa.  Toiselle ulkomaalaiselle valittaminen pitäisi olla turvallista ja sallittua. Jos valitan Suomessa oleville läheisilleni, heidän reaktionsa saattaa olla, että Onpa kauheeta, pitäiskö sun tulla takaisin. Ei, en minä sitäkään halua. Haluan vaan turhautumisen ulos ja jatkaa eteenpäin.

Toki, kun hyvinvointivaltion kansalainen valittaa maasta, jolla on vielä vähän kirittävää monessa asiassa, valittaminen saa hieman ylimielisiä piirteitä. Tarkoituksenani ei ole ollut myöskään korostaa, miten kaikki hoidetaan Suomessa paremmin (vaikka juuri nyt tuntuukin vähän siltä). Helppohan sitä on valittaa tilan puutteesta ja ihmisten röyhkeydestä jonotustilanteissa, kun tulee maasta, josta on yhtä paljon asukkaita kuin pienessä kiinalaisessa kaupungissa. 

Olen yrittänyt tietoisesti nähdä asioita positiivisessa valossa, koska en myöskään halua palata vielä Suomeen. Olen ollut jumissa Baotoussa, jossa ei ole tekemistä eikä näkemistä, mikä täysin luonnollisesti vaikuttaa mielentilaani. Ehken inhoakaan Kiinaa, vaan Baotouta. Siinä on vissi ero. Lyhyet visiitit Pekingiin ovat osoittaneet, että jo niinkin lähellä Kiina näyttää erilaiselta. Ensi viikolla minulla pitäisi olla hallussani sekä passi että viisumi, ja voin matkustaa viikonloppuisin minne haluan. Ehkä sitten loppuu valittaminen!