#uraoivallus : Väärätkin valinnat voivat viedä oikeaan suuntaan
Irtisanouduin työstäni kolme päivää sitten. Olin alkanut miettiä jo lokakuussa lähtien, että en halua tehdä näitä töitä. Kun tammikuussa vointini alkoi kieliä pahasta työuupumuksesta, en muuta ajatellutkaan kuin lähtemistä. Tuli talviloma, nukuin, ja ajatukseni pysyi samana. Aivoni olivat uranvaihdos -moodissa, joten #uraoivallus -kampanja osui juuri oikeaan aikaan. Tulin takaisin Kiinaan vain irtisanoutumaan, ja sinnittelemään täällä vaadittavan irtisanoutumisajan.
Minulla oli jo alussa pienoinen epäilys siitä, miten motivoitunut voin työssäni olla, sillä olen miettinyt ammatinvaihdosta jo kolmisen vuotta. Halusin antaa alalleni viimeisen mahdollisuuden, koska työympäristö ja työnkuva olisivat kuitenkin erilaisia. Huomasin hyvin nopeasti, että minun oli vaikea ottaa kantaa työhöni liittyviin kysymyksiin, koska minulla ei ollut niistä mielipiteitä. Olen sitä sorttia, joka tarvitsee usein aikaa mielipiteen muodostamiseen, joten ajattelin passiivisuuteni ryhmätilanteissa johtuvan siitä. Oivalsin vasta myöhemmin, että minun oli vaikea kommentoida asioita, koska minua ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Itseni piippuun ajaminen työssä, joka ei edes kiinnosta, oli viimeinen niitti. Ennen ajattelin, että olisipa kiva tehdä jotain muuta. Nyt ajattelen, että haluan tehdä jotain muuta.
Huomasin nopeasti myös, että en viihdy Kiinassa. Tai ainakaan Baotoussa. Loppuvuodesta vihasin kaikkea paikallista. Tapoja, uskomuksia, kieltä, ruokaa. Paikallisessa työkulttuurissa oli myös paljon asioita, jotka ärsyttivät suunnattomasti. Minua on aina hiertänyt muiden sanelemat työajat, joten joustamattomuus 8-18 työajasta oli minulle aivan sietämätöntä. Työ uuvutti minut täysin, enkä saanut vähäisestä vapaa-ajastani mitään irti. Mieleni lepää metsälenkeillä, puistoissa, kirppareilla ja maalatessa. Mikään niistä ei ole onnistunut täällä. Vain Baotousta pois lähteminen rentoutti (erityisesti visiitti Hohhotin temppelialueelle ja onsenissa lilluminen tähtitaivaan alla Tokiossa).
En silti usko, että Kiinaan lähteminen oli virhe. Olen onnellinen, että pääsin käymään mielenkiintoisissa paikoissa. Sain myös vihdoin tehtyä päätöksen uranvaihdosta. Otan Kiinan ajan tärkeänä opetuksena ja itsetuntemustani parantaneena kokemuksena. Päällimmäinen tunne on tällä hetkellä helpottuneisuus, eikä minua edes harmita että suuri osa wtd -listani asioista jää nyt tekemättä, tai että kotiinpaluun johdosta tämä blogi todennäköisesti kuolee. Eikä minua pelota, vaikka jätän melko hyvin palkatun työn ja lähden takaisin Suomeen ilman selkeää suunnitelmaa. Minusta tuntuu, että ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on nyt otettu.