Elämänvoimaa!

Kaikki on energiaa, todistaa jo tiedekin. Molekyylit, joista materia koostuu, ovat suurimmalta osin ”tyhjiä”. Koostumus ja vakaus jonka tunnemme -vaikkapa peruskalliossa, on harhaa. Himalajan huippu on ollut joskus valtameren pohjaa. Vain muutos on pysyvää 🙂 Alkuaineet, joista meidänkin kehomme koostuvat, ovat syntyneet alkuräjähdyksessä ja supernovissa. Toinen kätesi voi sisältää eri tähdestä peräisin olevia ainesosia, kuin toinen. ”Olemme tähtien lapsia” -saattaa kuulostaa hyvin UFOlta lausahdukselta. …miksi?

Ihmisillä on pitkään ollut itsestään täysin epärealistinen kuva jonakin luomakunnan kruunu-olentona. Mitä enemmän opimme, sen vähemmän huomaamme mistään mitään tietävämme. Tähtitiede on äärimmäisen nöyräksi tekevä oppi, totesi muuan Carl Sagan:

//www.youtube.com/embed/p86BPM1GV8M

 Mielestäni perehtyminen tähtitieteeseen kuuluisi osaksi yleissivistystämme. Saamme perspektiiviä ”ongelmiimme”, me ”orgaanisella avaruusaluksellamme avaruuden halki lentävät puhuvat apinat” <3

Moni ihminen vastustaa jopa sitä faktaa, että olemme ”vain eläimiä”. Emme nyt ihan kivi- tai kasvikuntaakaan ole, vaikka itseasiassa puu ja ihminen ovat hämmästyttävän lähellä toisiaan mikroskoopin alla. Tekeekö se, ettemme täysin ymmärrä kasveja tai eläimiä meistä sitten näitä viisaampia?

Voisiko olla, että jatkuva tarpeemme löytää tieteellisiä selityksiä asioille, jotta voisimme niitä ”ymmärtää” rajoittaakin omaa olemistamme ja kokemustamme täällä?

Itse olen ollut hyvinkin skeptinen ja agnostinen ”etsijä”. Tahdoin aina kaivaa asiat juuriaan myöten, saada perusteelliset selonteot ja teoriat sille, miten eri asiat toimivat ja miksi mitäkin tapahtuu. Hyvin usein myös ymmärtämättä asiaa leimasin sen ”sattuma”ksi. Näitä ”sattumia” on vain kertynyt huimat määrät ja aina niistä on jotain uutta oppia tullut. Itsellä tämä etsiminen ja kyseenalaistaminen sisälsi suuren määrän vastustusta ja siksi varmasti oli lähes mahdotonta saada vastauksia. Olin jo etukäteen päättänyt, millaiset vastaukset ”hyväksyn”. Loogiset ja teoreettisesti tyhjentävät.

Elämä vei mennessään ja jossakin vaiheessa vain lopetin tietoisen etsimisen. Aloin kiinnittämään enemmän huomiota ihan vain tähän hetkeen, olemaan läsnä, kokemaan. Käyttämään tämän kehon aisteja. Havahduin kokemukseen, että aisteja on enemmänkin. Intuitio ja vaisto ovat monille eläimille täysin luontaisia keinoja kartoittaa ympäristöään, mutta me ihmiset olemme omaa älykkyyttämme vieraantuneet niistä. Varmasti jokaikisellä meistä on kuitenkin joitakin kokemuksia, tuntemuksia että ”vain tiedämme” jonkin asian, ilman logiikkaa. Aavistus. Tunne.

Nykyaikana olemme ylittäneet jonkin rajan kehityksessämme ja yhä useampi ihminen on alkanut kokemaan elämää teorioiden sijaan. Kysymykset, jotka sisältävät vastustusta, sisältävät myös pelkoa. Pelkoa ”tuntematonta” kohtaan. Se pelko itsessään estää kokemasta asioita, joita pidämme yliluonnollisina. Yksi lempilauseitani nykyään on, että mitään yliluonnollista ei yksinkertaisesti ole olemassa. Mikään ei vain voi mennä luonnon yli. Ainoastaan pienen ihmismielemme yli. Käyttäessämme termiä ”yliluonnollinen” sorrumme ylimielisyyteen 😉

Namaste <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *