Kokonaisvaltaista

Elämä on aallokkoa. On opeteltava surffaamaan selviytyäkseen aallokossa eteenpäin. Opetellakseen surffaamaan, on syytä opetella kaatumaan. Mitä näyttävämpiä kaatumisia ja sukelluksia uskaltaa tehdä, sitä varmemmaksi tulee myös surffilaudallaan. 

Kaatumisen pelko sulkee silmät tyrskyiltä, raikkaalta meri-ilmalta ja auringonpaisteelta. Pelko pysäyttää ja estää etenemisen. Jää odottamaan pahinta, ja kuten henkisiä lainalaisuuksia voi ymmärtää, ”sitä saa, mitä tilaa”. Mitä enemmän kiinnittää huomionsa pelkoon ja pyrkii ”välttelemään” pelottavaa asiaa, sitä enemmän juuri sitä saa kokea. Kun hyväksyy pelkonsa ja keskeneräisyytensä, on jo ottanut askelen eteenpäin. Sitten on vain uskallettava tarttua haasteeseen – ja kaaduttava.

Jokaisen polulla tulee erilaisia haasteita vastaan. Näitä ei voi sinänsä verrata, sillä aina löytyy ihmisiä, jotka ovat päässeet helpommalla sekä ihmisiä, jotka ovat kohdanneet huomattavasti suurempia haasteita. 

Kuluneen viikonlopun omituiset tunnemyrskyt ja levottomuus inspiroivatkin kaivelemaan muistoja – minkälaista minun elämäni onkaan ollut? Kaiken päivänkakkaran ja keijupölyn taustalla on ihan elämäntuntuisia kolhuja ja kompastuksia roppakaupalla. Pitkään aikaan en olekaan kokenut tarvetta pohtia mennyttä elämää – josta olen selvinnyt – jota olen joskus hävennyt – voiden nyt olla tyytyväinen lopputulokseen myrskyjen jälkeen.

Monta seikkaa olen pitänyt kohdallani ”virheinä” ja harmitellut, että olisinpa tehnyt tai valinnut jotenkin toisin, niin olisi siltäkin vältytty.

Totuus on kuitenkin se, että mikäli palaisin ajassa taaksepäin, toistuisivat samat asiat uudelleen juuri sellaisina, kuin ne tapahtuivatkin – sillä olen aina toiminut elämässäni parhaan tietämykseni mukaan. Ei voi tietää ”toisin”, ennen kuin asiasta jotakin oppii.

”Jotka tulevat suorinta tietä,saapuvat tyhjin taskuin. 
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,tulevat säihkyvin silmin, 
polvet ruvella,outoja hedelmiä hauraassa säkissään. 
Niin se ystäväni on,niin se on,että eksymättä et löydä perille.” 
Tommy Tabermann

Oikeastaan henkisyys ei lainkaan poikkea fyysisyydestä, me ihmiset vain rakastamme lokeroida ja laittaa asioita erilaisiin kategorioihin prosessoidessamme niitä. Nämä lokerot usein asettuvat vastapareiksi, sillä fyysinen maailma on dualistinen. ”Tykkään – En tykkää”, ”Pimeä – Valoisa”, ”Feminiininen -Maskuliininen”, ”Fyysinen – Henkinen”, ”Hyvä – Paha” jne.

 ”Totuus” ei kuitenkaan asu näissä lokeroissa, vaan muodostaa kokonaisuuden näistä vastapareista. Emme voisi tietää, mitä on valo kokematta pimeyttä, jonka valonsäteet haihduttavat. Emme voisi erottaa maskuliinisuutta ilman feminiinisyyttä, emme ”hyvyyttä” ilman ”pahuutta” – oppia surffaamaan oppimatta kaatumaan.

Reiki-tieni masteriksi lähestyy yhtä kulminaatiopistettään, niinsanottua valmistumista. Koko ”fyysinen elämäni” on samalla kääntymässä ylösalaisin, joka osa-alue myllätään pohjia myöten uudelleenrakennusta varten. Otan kiitollisena koettelemukset vastaan sillä uskon, että Reiki toimii kuten tähänkin asti, puhdistaen vanhat toimimattomat energiat uusien tuulten tieltä. Hetki hetkeltä tunnen olevani myrskyissä tyynempi ja vahvempi, kokonaisvaltaisesti.

When life throws you challenges, don’t ask ”why me?” say: ”Try me!”

Tänään opettelen lentämään ja käännän koko maailmani nurinpäin: haastan itseni Air Joogalla <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *