Valopää

Valaistumis– ja kuolemanrajakokemukset ovat sellaisia, että niistä varmasti moni on kuullut. Herättävät kovasti ristiriitaisia tuntemuksia ja moni yhdistää kokemukset eri uskontoihin. Moni kokee, että valaistunut ihminen olisi jotenkin ”toisten” yläpuolella. Kyse on kuitenkin hyvin henkilökohtaisesta kokemuksesta ihmisen omalla sisäisellä/henkisellä polulla. 

Nyt kerron oman kokemukseni, joka tuli aivan yllättäen. En ole koskaan ajatellutkaan, että minun olisi mahdollista saavuttaa jotain sellaista, mihin monet henkiset mestarit seuraajiaan koettavat ”kasvattaa” harjoitusten ja meditaation kautta. Tuskin olin edes meditoinut ikinä ”oikeasti” elämässäni.

Tapasin naisen, joka ensihetkestä asti on tuntunut hyvin tutulta, elämämmekin ovat seuranneet hätkähdyttävän samankaltaista polkua. Hän ymmärsi kokemuksiani ja minä hänen – jopa pelottavankin hyvin. Mahdotonta ajatella, ettemme olisi jollakin tavalla kulkeneet yhteistä polkua, joskus, jossain. Aloimme hyvin pian myös puhumaan ”yliluonnollisista kokemuksista”, joissa sama tuttuus vain vahvistui. Kaksi hörhöä <3. 

Häneltä sainkin lahjakortin Reiki-hoitoon, joka oli itselleni uusi kokemus. Toki olin kuullut Reikistä aiemminkin, mutta nyt pääsin siis testaamaan kyseistä energiahoitomuotoa. Menin hoitoon sen kummemmin miettimättä ja avoimin mielin. Mitään varsinaista vaivaa en kokenut, johon olisin tarvinnut hoitoa, joten keskityin lähinnä rentoutumiseen ja hetkeen vain minua varten.

Hoitaja ohjasi minut hoitopöydälle tyynyjen kera makaamaan, varmisteli, että oloni on mukava. Hän kehoitti minua sulkemaan silmät ja rentoutumaan sillä aikaa, kun hän hiljentyy hetkeksi alkaakseen hoidon. 

Hoidon alussa hämmennyin, sillä aloin samantien näkemään vahvasti ”silmäluomieni sisäpinnalla” violettia väriä, joka pyörteili. Pyörteen keskellä pian erotin pienen tumman hahmon, joka alkoi leikkisästi kieppumaan minua kohti. Hätkähdin tätä hieman, sillä en kokenut olevani valmis ottamaan vastaan ”uusia tuttavuuksia henkimaailmasta” kädenkäänteessä. Hahmo painui kiltisti takaisin violettiin usvaan sieltä välillä kurkistellen, edelleen kovin leikkimielisenä.

Yhtäkkiä violetti pyörre alkoi väistymään ja sen takaa pilkisti ikäänkuin suuri valkoinen tähti, joka tuikki ja kurkotteli säteitään minua kohti. Itse näkymä ei ollut mitään verrattuna tunteeseen, jonka se minussa herätti. Sanoinkuvaamaton kaipuu, Rakkaus tuota ihastuttavaa valoa kohtaan – sellainen käsittämätön ”tuon minä tunnen, se on Koti” – fiilis joka lähes pakahdutti minut siihen paikkaan. Ihmettelin vain sitä, että tämähän on selkeästi se kokemus, josta olen kuullut monia tarinoita, mutta itselleni oli selvää, ettei vielä ollut aika lähteä valoa kohti.

Ensimmäinen puolisko hoidosta oli pian ohi ja hoitaja pyysi minua kääntymään päinmakuulle. Pökerryksissä vain tein ”työtä käskettyä”, enkä kokenut mitään tarvetta edes saada sanaa suustani. Ummistin jälleen silmäni ja vatsanpohjaa kutitti. Hoitaja laittoi kädet jälleen päälleni ja pian aloin tuntemaan selvästi energian virtausta. Sähköistä, mutta pehmoista, kuin haalea vesi olisi virrannut lävitseni. Yhtäkkiä tunsin, että energia ei virrannutkaan lävitseni, vaan koko olemukseni ikäänkuin suli energiaksi ja virtasin virtauksen mukana. Tuntui kevyeltä. Samalla havaitsin näkökentässäni erilaisia värejä ja symboleja, joiden merkitys on suurimmalta osin edelleen hämärän peitossa. Osalle olen toki löytänyt merkityksen myöhemmin ja osa on unohtunut. Siinä virratessa tunsin ikäänkuin ohenevani avaruuteen. Tietoisuuteni oli läsnä kokoajan, mutta ohenin pimeydessä, kunnes en ollut ”yhtään mitään”. Hieman hätkähdin tuntemusta, mutta jotenkin minulle annettiin ymmärtää, että kehoni voi hyvin ja on tallessa edelleen hoitopöydällä. Jälleen, tunne oli aivan sanoinkuvaamaton. Pikkuhiljaa tyhjyydestä kohosi näkyviin maapallo. Sekin herätti vastaavia tuntemuksia, kuin aiempi näkemäni Valo. Ihana, kaunis maapallo oli valtavana järkäleenä ja minä leijuin sen yläpuolella ”ei-minään” ja samalla tietoisuuteni tuntui kirkkaammalta ja selkeämmältä, kuin koskaan. Valuin kohti maapalloa kiihtyvällä vauhdilla ja hetken aikaa tunsin, kuin maapallo kokonaisuudessaan olisi kehoni. Kaikkeus vain hurisi ympärilläni ja ihastelin valtavaa, pyöreää olemustani. Hoito päättyi ja löysin itseni omasta kehostani turvallisesti hoitajan viihtyisästä ja turvallisen kiinteästä huoneesta.

En oikein tiennyt mitä sanoa, tällaistako se Reiki-hoito on? Katsoin hoitajaani, jonka silmänurkat olivat kostuneet ja hänkin istahti sanattomana alas tarjoten minulle vesilasillisen. Hetken päästä hoitaja kertoi oman kokemuksensa hoidon aikana. Hän oli tuntenut omien käsiensä päällä toiset, valtavan kuumat kädet ja kertoi, ettei ole koskaan kokenut vastaavaa hoitotilanteissa. 
__________________________________

Miten tämä kokemus vaikutti minuun?

Ihan ensimmäiseksi huomasin, että minua vuosia piinannut pelko oli poissa tyystin. Kaikki ”suurina murheina” pitämäni asiat kutistuivat. Sisäinen rauha on käsinkosketeltava. Kyllä, minä kaipasin sittenkin hoitoa vaivoihini ja sain sitä juuri siten, kuten oli omaksi parhaimmakseni :) Päivääkään en vaihtaisi menneestä elämästäni, sillä kaikki kulminoitui tähän kokemukseen, jonka jälkeen elämä on ollut ihanaa! <3 (Toki edelleen kohtaan paljon haasteita, mutta vaikeuksiksi en niitä enää osaisi kutsua).

Loppuun vielä Tealin video aiheesta: 

//www.youtube.com/embed/Lx-AtPKWf9k