Oi, aurinko.

Oi, kyllä tuo auringonpaiste vaikuttaa elämään ja mielentilaan. Kulunut talvi oli kohdallani ensimmäinen kokonaan Suomessa vietetty sitten vuoden 2004. Tuntui siis hyvin hyvin raskaalta, pitkältä ja pimeältä. Välillä olin jo ihan varma, ettei se lopu koskaan. 

Mutta loppuu se! Maaliviiva näkyy jo. Parvekkeelta on sulanut lumi kokonaan pois, pattereita ei tarvitse enää pitää päällä, kun aurinko lämmittää pienen asunnon jo niin hyvin. Pääkaupunkiseudun merelle ei enää saa mielellään mennä kävelemään ja ensimmäiset kevät-allergian oireet ovat jo havaittavissa, jatkuvista migreeneistä puhumattakaan. Ah, ihanuutta – otan mielelläni migreenit ja allergiat, jos se vaan tarkoittaa, että lumet jo sulavat pois pois ja aurinko jatkaa paistamista.

Odotan kesää innolla, puistoja ja rantoja ja mökkeilyä, puhumattakaan Kreikan-reissusta. Kohta, kohta.

Viikonloppu meni vauhdikkaasti lenkkeillessä ja sukulaisten kanssa Munkkiniemen rannalla kävellessä.

Aurinko aurinko kuitenkin kutsuu minua taas (koko ajan) ulos. Kainin harrastukset ovat nyt (uintia lukuunottamatta) tämän kevään osalta ohi, joten vapaa-aikaa on hurjasti. Pääsiäisviikonlopun ajattelimme viettää Kainin mummolassa, mutta kaikille muille päiville tästä eteenpäin ja aina kesäkuulle saakka olisi mukava saada puistoseuraa.