Mitä opin tänään.

1. Upouusilla kengillä voi vallan mainiosti juosta ajamatta niitä sisään, vielä niin etteivät ne hierrä, kun ostaa varmasti itselleen sopivan koon ja lestin popot (tilaa ne netistä) ja panostaa laatuun (ostaa koko intersfäärin halvimmat jalkineet).

2. Olen Mutsien Kympin iloisesta äitijoukosta epäilemättä huonokuntoisin. Jaksoin kävellä vajaa neljä kilometriä, välillä iloisesti kirmaten – jolloin sykkeeni heittelehti jossain sadanseitsemänkympin tienoilla, huhhei.

3. JAKSOIN KÄVELLÄ NELJÄ KILOMETRIÄ, VÄLILLÄ ILOISESTI KIRMATEN! Ja olen edelleen hengissä! Eli se Kymppi ei tunnu lainkaan saavuttamattomalta enää. Tosin saatan kävellä siitä suurimman osan, mutta kyllä minä maaliin pääsen, se on ihan vissi juttu.

4. Nämä mutsit eivät karppaa:

Joojoo, sponsorijuttuja, plaa, mutta katsokaa hei, mikä määrä leipää! Tuosta puuttuu vielä kaiken lisäksi muutama paketti, jonka Kainin isä sai vauvanvahtipalkaksi (ja koska ne eivät olisi mahtuneet meidän pakastimeen). Kiitos, Pågen!