Pikkujoulu.

Huomasin tänään omistavani vain yhden parisängyn lakanan. Muut ovat mitä ilmeisemmin muuttaneet jonnekin muualle kuin meidän kanssa tänne Havukoskelle. Huomasin tämän tänään samalla kun huomasin, että Kainin uusi hieno ekovaippa ei sovellukaan yökäyttöön. Herättiin molemmat keskeltä pissalammikkoa, Kain-raukka kainaloon asti märkänä.

Suunnattiin siis Ikeaan lakanaostoksille. Mukaan tarttui myös iso kasa kaikkea turhaa ja ah niin ihanaa. Kirkkaanpunainen vessaharja (jee, tällaisen olen aina halunnut!), parvekkeelle tuikkulyhty, tuoksukynttilöitä (jee, syksy!), sekalaisia säilytysrasioita ja tuikkuvalot (jee, kohta on joulu ja kaikkea tätä ihanuutta saa paljon lisää!).

Vanhempani kävivät meillä syömässä, ja nyt Kain tuhisee tuossa kainalossa ja on tosi ihana.  Kainin isä on tulossa taas pariksi tunniksi illalla leikkimään. Kaikki on taas hyvin. Rauha maassa. Ihmisillä hyvä mieli, vai miten se menikään.

Kuka arvaa, mihin tämä juttu on menossa? Joulu. Joulujoulujoulu. Ah, olen niin innoissani! Olen päättänyt tänä vuonna olla lentämättä Ateenaan jouluksi, ensimmäistä kertaa elämässäni. Syynä tähän on se, että ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen, että perheeni ei olekaan siellä, vaan täällä. Kainalossa tuhisemassa. Haluan koristella täällä kuusen ja ikkunat ja leipoa joulupipareita omassa keittiössä. Ystävät ja sukulaiset saavat toki tulla viettämään joulua kanssamme, mutta ensisijaisesti haluan kuitenkin viettää juhlaa kotona, oman pienen perheeni kanssa.

P.S. Ostin Ikeasta ison läjän joulukoristeita.