Fillarikesä.

Uusi pyöräni on valkoinen ja nätti ja sen nimi on Vilma. Sen pyörät ovat isot ja runko kevyt, mutta tukeva. Naapurinperheeltä saamamme lasten turvaistuin  on kirkkaanpunainen, mikä auttaa erottamaan oman pyörän kaukaa, sen odottaessa toisten kanssa pyörätelineessä. 

Pumppasimme kumit heti kuvan ottamisen jälkeen. Kengätkin vaihdoimme ennen varsinaista ensimmäistä pyöräretkeä. Huomatkaa sävy sävyyn hommatut kypärät, tätini sponsoroimat.

Kain nauttii pyöräilystä niin, että päristelee selkäni takana koko matkan ajan prr prr prrrrrrr. Kahdesti hän on tosin jo nukahtanut pyörän kyytiin, kypärä kopisi selkääni vasten kun poikaraukka keikkui istuimessa kaksinkerroin. Itse nautin vauhdista ja ohikiitävistä maisemista ja tavallaan riippumattomuudesta kaikesta ja vapaudesta. Ei enää bussiaikatauluja tai liian täysiä junia, me mennään kun huvittaa.

Kika kika prrrrrrrrr.