Viimeisen viikon saldoa.

Viimeisen Kreikanviikkomme vietimme Ateenassa. Akratan aalloista en olisi malttanut millään lähteä, mutta Ateenaan palattuamme muistin, kuinka valloittava kaupunki se onkaan. Viimeisen reilun viikon aikana (3-11.7) ehdimme touhuta muun muassa seuraavaa:

– käydä vauvatta keskustassa ostoksilla ja ostaa heppamekon (itselle) ja paidan (kaverille synttärilahjaksi),

– istuskella rauhassa freddoccinolla odottelemassa, että kaupat aukeavat,

– käydä aamuin illoin leikkipuistossa tapaamassa vauvakavereita,

– leikkiä todella paljon mummon ja papusin kanssa,

– potkia palloa monta tuntia päivässä (jalkapalloilija?),

– käydä tunnelmoimassa lapsuuden leikkipuistossa (, joka sijaitsee vähän kauempana nykyisestä kodistamme, kuin puisto, jossa kävimme päivittäin),

– käydä vihannestorilla ja ostaa muun muassa ison pussillisen viinirypäleitä eurolla ja kaksi hunajamelonia hintaan euro viiskyt,

– hukata hienoin hattumme,

– käydä ihan yksin kampaajalla ja laitatuttaa kuontaloa oikein pitkän kaavan kautta totaalirauhassa,

– käydä bilettämässä kaverin synttärin kunniaksi ihan aamuun asti,

– käydä lounaalla isoäidin (/isoisoäidin), eli jaijan luona,

– syödä paljon hyvää ruokaa: fetajuustopiirakoita, kesäkurpitsaa, vihreitä papuja, suunnattoman määrän hedelmiä ja jäätelöä,

– käydä naapurin tytön kaksivuotissynttäreillä ja viihtyä juhlissa puoleenyöhön asti (oi, Kreikka ja kreikkalaiset tavat!),

– käydä kahden hyvän ystävän kanssa syömässä sushia Ateenan keskustassa,

– käydä parhaan kaverin kanssa oluella (vai oliko se neljällä?),

– viettää aamupäivä siskon (/tädin) kanssa,

– käydä baarissa (yhdessä, taas) juomassa tuoremehuja ja syömässä pähkinöitä ja törmätä siellä sattumalta isään (/papusiin) ystävineen, kolmen sukupolven terassi siis,

– lähettää muutaman työhakemuksen,

– käydä ihastelemassa kaverin uutta kotia,

– käydä syömässä tavernassa isän (/papusin) kavereiden kanssa ja,

– itkeskellä Suomeen palaamista (vähän).

 

Torstaina aamuyöstä saavuimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle, jossa veljen (/enon) piti odottaa meitä kädet halaukseen ojentuneina, vaan ei odottanut. Mokoma nukahti ja unohti tulla hakemaan meitä, joten hurautimme kotiin taksilla. Matkasta lisää lähipäivinä.

Hei taas kaikki ystävät, toivottavasti tavataan pian.