Alivuokralaisia.

Yäk. Haasteen seuraava osaa (seuraavia osia) saatte odotella hetken, sillä olemme Kainin kanssa a) taistelleet turkiskuoriaisia vastaan koko päivän ja b) evakossa enon luona Vuosaaressa.

 

Kun tuossa kolme viikkoa sitten saavuimme Kreikasta takaisin Suomeen, ensimmäisen lomanjälkeisen suursiivouksen yhteydessä litistin kolmen pienen koppakuoriaisen jengin, jotka majailivat nojatuolin alla. En ajatellut asiaa sen kummemmin, koska, noh, kesä – kaiken maailman öttiäisiä on joka paikka täynnä.

Tänään aamulla sitten tongin Kainin lelulaatikkoa, sillä juuri viime viikolla ostamani pikkuauto ehti jo hävitä jonnekin. En löytänyt laatikosta autoa, mutta löysin sen sijaan taas yhden kuoriaisen. Kun lelulaatikon tyhjennettyäni lattialla kipitti kaksi toukkaa, alkoi aivoissani raksuttaa ja kovaa. Ei apua. Turkiskuoriaisia. Olen niistä usein kuullut, vaan en koskaan nähnyt. Googlettamalla sitten löytyi, kyllä ne kovasti niiltä vaikuttivat.

Soitin veljeni hätiin, suihkutin koko asunnon täyteen Raidia ja pakenin. Huomenna käy puhelu vuokranantajalle ja maanantaina kiinteistöpalveluun. Asuntoon en aio palata ennen kuin joku lupaa minulle, ettei siellä ole enempää kutsumattomia vieraita.

 

Hyi apua, tärisen vieläkin. Ja etsin uutta asuntoa, juuri valmistunutta, sellaista, jossa ei aiemmin ole asunut kukaan. Kiitos.