Vauva harrastaa, osa 3.

Apua, me ollaan löydetty seurakunnan kerhot.

Viime viikolla muskarituttumme ja naapurimme kertoi, että tuossa ihan lähellä meitä, Rekolan kirkossa, järjestetään perjantaisin vauvatoimintaa. Hän oli menossa sinne vauvansa kanssa, lähdetäänkö mukaan. Nielaisin epäilyni ja suostuin. Onneksi suostuin, meillä oli mukavaa! Kaksi tuntia vauvaseuraa Kainille ja äitiseuraa minulle, värikylpyä, sormimaalausta, kahvia ja pullaa ja puuroa. Ilahduin kovasti, sillä olin jo aikaisemmin miettinyt, että mielelläni ottaisin Kainille harrastuksen vaikka joka päivälle, mutta kun se harrastaminen on niin kallista. Seurakunnan kerhot eivät ole, vaan ne ovat ilmaisia, joten tänään käytiin jo naapurialueenkin perhekerhossa. Perhekerhossa oli vielä enemmän ohjelmaa, koska mukana oli isompiakin lapsia. Leikkiä ja laulua ja kunnon aamiainen. Kain tykkäsi ja minäkin. Menee aamupäivät huomattavasti hauskemmin kun on seuraa, vaikka jotenkin kirkkoon meneminen tuntuikin alussa aika oudolta ja tuntuu vähän vieläkin. Varsinkaan, kun kumpikaan meistä ei kyseiseen uskontokuntaan edes kuulu. Pitää yrittää olla paljastamatta tätä, kröhöm, vaikka tuskinpa he meitä poiskaan ajaisivat.

Ykkösharrastus on kuitenkin edelleen tämä: