Idoli.

Serkkuni kävi tänään meillä, ekaluokkalaisen poikansa, joka on myös minun kummipoikani, kanssa. Kainin pikkuserkku täyttää loppuvuodesta seitsemän vuotta ja on Kainin mielestä ihmeellinen.

Kainin lähipiiriin ei kuulu muita isompia lapsia, vaan hän on tutustunut ainoastaan aikuisiin ja muihin vauvoihin. Kun Kain näkee pikkuserkkunsa, katse välittää ensin melkein pelkoa, sitten hämmästystä, sitten aitoa ihailua. Hän on lapsi, mutta hän osaa noin paljon! Tänään he yhdessä soittivat marakasseilla musiikkia, leikkivät tiikeri-käsinukella ja – oo ihmeiden ihme ja ihanuus! – heittelivät rantapalloa. Kainkin siis todellakin osallistui leikkiin, heitti muille palloa ja esitteli sitä ylpeänä kun onnistui saamaan kopin.

Luin jostain joskus, että lapset oppivat vasta muutaman vuoden ikäisenä leikkimään muiden kanssa, että siihen asti he vain leikkivät yksin mahdollisesti vierekkäin. Ei pidä muuten paikkaansa.

Hitsi, olisi pitänyt ottaa kuva.

P.S. Tämän yllätysvisiitin ansiosta pääsin hakemaan postit ja käymään suihkussa, joten näytän hiukkasen enemmän ihmiseltä kuin edellisen jutun kuvassa.