Säikähdin vähän.

Tänään säikähdin vähän. Istuin Kainin kanssa lattialla leikkimässä hänen kilpa-autollaan, kun yhtäkkiä suuni oli täynnä verta. Yritin vaivihkaa hipsiä kylpyhuoneeseen, ettei Kain huomaisi, kuinka säikähdin. Aikani syljeskeltyäni verenvuoto lakkasi.

Minulla on käynyt näin aiemminkin. Itseasiassa minulle kävi vuosi sitten näin aika usein, monesti yöllä heräsin verenmaku suussa. Silloin se liittyi alhaiseen hemoglobiiniini, joka oli raskauden aikana laskenut huimasti – pahimmillaan se oli juuri vuosi sitten, vähän ennen joulua. Silloin neuvolassa lukema oli huimaava (konkreettisesti) 73.

Raskauden jälkeen arvot eivät kuitenkaan lähteneet nousemaan, vaan minua huimasi vielä kesälläkin lähes päivittäin. Kävin silloin tutkimuksissa, joista selvisi, että alhaisen hemoglobiinin syy ei ollut raudanpuute. Syytä ei kuitenkaan silloin vielä löydetty, vaan minun käskettiin syödä vielä yksi rautakuuri ja mennä syyskuussa uudestaan tutkimuksiin. Rautaa söin ja syön edelleen, kuitenkin kaiken draaman ja muutosten tohinassa unohdin käydä lääkärissä alkusyksystä. 

Tämänpäiväinen verenvuoto muistutti minua kaikesta tästä ja vaikka oloni onkin ollut paljon parempi (en edes muista milloin olisi viimeksi huimannut), niin soitan silti huomenna lääkärille ja varaan ajan tutkimuksiin.