Vauva harrastaa, osa 6.

Syyslukukaudella tämä vauva-äiti-kombo harrasti aktiivisesti niin uintia kuin jumppaakin, musiikkileikkikoulua ja värikylpyjä (katso osat 1-5). Muskariin kyllästyttiin molemmat, ei me osata kököttää paikoillamme tuntia, ei mitenkään. Vauvajumppaa ei edellisessä paikassa enää järjestetä (tai itseasiassa siellä taitaa alkaa maaliskuussa joku muutaman kerran pätkä, mihin saatetaan mennäkin, sen näkee sitten – joka tapauksessa, sitä ei nyt heti ollut alkamassa). Värikylpyjä Kain taitaa saada kotona ihan tarpeeksi. Jäljelle jäi siis vain uinti, mikä on ah niin ihanaa, mutta jotain muutakin piti keksiä.

Joten me ilmoittauduttiin vauvasirkukseen. Ihanaa! Odotan sitä innolla, koska olen saanut sellaisen käsityksen, että se olisi vähän rajumpaa menoa kuin ihan perusjumppa ja siten tuolle vipeltäjälle sopivaa. Ryhmä kokoontuu ensimmäistä kertaa 22.1 Vantaan Tikkurilassa, nyt kun vielä malttaisin odottaa sinne asti. Ohjaaja myös sanoi ilmoittautumisen yhteydessä, että koska Kain täyttää pian jo vuoden, liikkeet saattavat olla minulle aika raskaita – hello haba!

Ilmoittauduttiin myös Vantaan sanataidekoulun kokeilukerralle (ystävämme olivat menossa sinne ja kokeilukerta on ilmainen, joten käydään nyt katsomassa, mitä se on). Odotukseni sen suhteen eivät ole kovinkaan suuret. Tunnin kuvauksessa luki (suurin piirtein) näin: tunnin aikana askarrellaan jokaiselle lapselle oma runopussi, jonne kerätään omia runoja. Kain todennäköisesti SYÖ sen runopussin.

Tällä lukukaudella äiti harrastaa myös! Äitini ja Kainin isä lupasivat vuorotellen vahtia Kainia tiistaisin, että minä pääsen ensin Sambic-tanssitunnille (mitä on Sambic?) ja heti perään erikoiselta kuulostavalle Bodyjooga-tunnille (mitä on Bodyjooga?). Kaksi tuntia peräkkäin, minusta tulee ihan superfit.