Äiti!

Äitini (äiti, joka on aina ollut Hilkka vaan, joka onkin nyt yhtäkkiä mummo) oli meillä viikonlopun ja lähti vasta tänään pois. Oli ihanaa! Vaikka en saanutkaan tehtyä niitä asioita, joita olin suunnitellut. Kun mummo ja Kain lähtivät ulos, minä en jäänytkään kotiin siivoamaan vaatekaappeja, vaan lähdin mukaan kävelylle. Kun mummo ja Kain leipoivat yhdessä sämpylöitä, minä en viettänytkään kahta tuntia puhelinasioita hoitaen, vaan lähdin uimahalliin. Mutta oli silti ihanaa! Sain sämpylöitä, sain käydä uimahallissa, sain torkkua aamulla, sain lukea sunnuntaina lehden, sain viettää aikaa Kainin kanssa ilman stressiä ja väsymystä – jotenkin nautin siis Kaininkin seurasta enemmän, kun äitini oli täällä. Sanoinko jo, että oli ihanaa?

Mutta nyt äiti lähti pois. Eikä edes vaan Vuosaareen, vaan Kreikkaan loppuvuodeksi. Nyt minä ja Kain ollaan oikeasti ihan kahdestaan ja minä olen varautunut aivan mahdottomaan väsymykseen. Yli kaksi kuukautta ilman, että pääsisin kertaakaan uimahalliin tai kampaajalle tai hierontaan tai edes ruokakauppaan rauhassa (lapsenvahdin paikka edelleen vapaana).

P.S. Kun Kain lauantai-aamuna heräsi, hän säikähti lattialla nukkuvaa mummoa ihan käsittämättömän paljon! Oi, kun se oli söpöä. Kain, joka pitää mummostaan enemmän kuin kenestäkään muusta ja joka konttaa ulko-ovelle heti kun kuulee mummon äänen, ei lauantai-aamuna uskaltanut tuntiin mennä edes lähelle, vaikka mummo kuinka leperteli. Tilanne oli ilmeisesti niin outo, kun on tottunut siihen, että aamut vietetään äidin kanssa kahdestaan, heräillään  hissukseen, eikä kukaan edes puhu mitään pitkään aikaan. Hassu vauva, hassu lattiamyttymummo.

P.P.S. Hilkka, olet ihana. Tule pian takaisin.