Äiti potee (syyllisyyttä).

Tänään Kain lähti mummonsa kanssa puistoon aamuleikeille. Minulla oli tarkoituksena löhötä, juoda rauhassa aamukahvit ja katsoa Gleen viimeisin jakso. Mutta kuinkas kävikään, heti lapsen (ja mummon) lähdettyä ulos, minulle iski KAIKKIEN MIGREENIEN ÄITI, joka hellitti vasta myöhään iltapäivällä.

Osa teistä ehkä muistaa tammikuisen Tavastian-keikalta-norovirus-tapauksen.

Joten mietinpä nyt vaan, voisiko mitenkään olla, että alitajuisesti (siis todella TODELLA syvällä alitajunnassa mennään) poden syyllisyyttä siitä, että en ole 24/7 lapseni kanssa ja siksi kehitän itselleni kaiken maailman tauteja? Ai ei vai? No sitä minäkin.