Apua saa pyytämällä.

Pääsin tänään kauppaan! Hain myös postit ja vein roskat! Vantaan kaupungin lähettämä lastenhoitaja kävi leikkimässä Kainin kanssa parin tunnin ajan. Hänellä oli mukanaan myös lähihoitajaopiskelijapoika, joka oli oikein mukava ja jaksoi touhuta Kainin kanssa (meidän kohdalle sattuu aina opiskelijoita – lähestulkoon jokaisella neuvolakäynnillä, itse synnytyksessä ja nyt kotipalvelun kauttakin). Sovimme myös jatkosta: lastenhoitaja käy meillä kerran viikossa ja joka toinen viikko hän viettää Kainin kanssa niin monta tuntia, että minä ehdin uimaan. Kaikki järjestyy.

Lisäksi tätini tulee meille pariksi päiväksi auttamaan (lähinnä päästämään minut pakollisille virastotapaamisille torstaina, yäk). Ystävä soitti tänään ja kysyi, tarvitaanko me mitään kaupasta. Kainin isä kävi tuomassa Kainille lisää lääkettä. En ehkä olekaan ihan yksin, tai edes kaksin.

P.S. Hihkuin tänään onnesta, kun luulin Kainin syöneen kokonaisen porkkanan. Hetki sitten löysin puolet siitä sängystä ja toisen puolikkaan vessan lattialta. Ei sittenkään.