En ole koskaan osannut suhtautua aloittamiini projekteihin (tai elämään yleensä) rennosti. Ainainen ylisuorittaja minussa nostaa päätään heti, kun kyseessä on mikä tahansa uusi asia. Uusi asia kun tietysti tarkoittaa oppimista ja oppimiseen ei suhtauduta rennosti, sillä oppiminen ja opiskelu ovat maailman tärkeimpiä asioita (omassa elämässäni).   Kuka arvaa, kuinka kävi, kun pari viikkoa sitten, asiaa […]

Kain kävi tänään Ikeassa harjoittelemassa puuron syömistä (ihan itse): Lusikallinen tai pari taisi mennä ihan suuhun asti, ehkä. Kainilla on nykyään kova tarve tehdä aivan kaikki ihan itse. No, siinäpä oppii, vaikka Ikean siivoojat eivät ehkä kauheasti pidä meistä.   Reissun saldona oli tämä ihanuus, jonka ansiosta Kain saa nyt treenata myös ihan yksin nukkumista: […]

Kuka tietää, miksi minulla on tumma, ympäri ranteen kiertävä mustelma kädessä? Ennalta-arvattavimmista vastauksista miinuspisteitä.     P.S. Hilkka-mummo ei sitten huutele mitään, vaan antaa muiden arvata.

Maanantaina piipahdimme Keravalla ensin kirpputorikierroksella, jonka jälkeen ystäviemme phocahispidan ja M:n luona kahvilla. Kain oli vähän kitisevä koko reissun ajan. Aluksi epäilin sen johtuvan siitä, ettemme antaneet hänen leikkiä phocahispidan rannekorusta peräisin olevilla helmillä, sen jälkeen kun koru hajosi hänen suuhunsa (terävien hampaiden avulla, tottakai). Vasta kotiin päästyämme huomasin, että poika yskii kipeän kuuloisesti ja tänään hänellä […]

Kävin joutessani aamulla pienellä kävelylenkillä:   Nyt ainakin tiedän, että maaliin pääseminen ei tuota ongelmia. Hidastahan tuo meno vielä on, mutta ajattelin, että yritän ensin kävellä tuon suoritettavan matkan ja siihen pikkuhiljaa lisätä vauhtia, kun kunto (toivottavasti) kohoaa. Tänään lähinnä reippailin, eli kävelin niin, että oli koko ajan lämmin ja välillä juoksin lyhyitä matkoja. Kävelin […]

Joskus muinoin vuosisadan vaihteessa kävelin silloista opiskelija-asuntoani kohti täydessä hiljaisuudessa. Olin niin järkyttynyt, että en pystynyt juurikaan puhumaan. Kun pääsin kotiin, en pystynyt kertomaan kämppikselleni, mikä minua oli niin järkyttänyt, änkytin vain. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään katastrofi, vaan olin juuri käynyt elokuvateatterissa katsomassa Todd Solondzin Happiness-elokuvan – muistatte ehkä, sen aivan kaamean.   Seuraavana päivänä […]

Ensimmäinen päivä lokakuuta muutimme Kainin kanssa nykyiseen kotiimme. Siitä on jo yli puoli vuotta kulunut ja hyvin olemme Havukoskella viihtyneet, pienestä punaisesta kodistamme puhumattakaan. Tuona samana päivänä lokakuun alussa kirjoitin myös ensimmäisen blogitekstini, vaikka hermoilinkin julkaisun kanssa niin, että uskaltauduin aloittamaan blogiurani vasta seuraavana päivänä.   Tähän puoleen vuoteen mahtuu paljon hauskoja kohtaamisia, uusia ystäviä, […]

Vaikuttaisi siltä, että aina uuden kuukauden pyörähtäessä käyntiin, saan jostain uutta puhtia ja innostusta uusien tuttavuuksien tapaamiseen ja vanhojen ystävien näkemiseen. Jonkinlainen uuden kuun sosiaalisuuspuuska näyttäisi olevan toistuva ilmiö Kainin ja minun elämässä.   Kuopion reissusta kotiuduttuamme, saimme meille mukavia vieraita, jotka eivät (toivottavasti) pistäneet pahakseen, että kaappimme ammottivat reissun jälkeistä tyhjyyttään. Juotiin teetä, syötiin […]

Kuopion reissun aikana mietittyä:   Mikäköhän Puijon tornista on tehnyt niin kuuluisan? Tai edes tunnetun? Sen verran tunnetun, että jopa minä, joka en Suomea todellakaan tunne (muuta kuin hyvin pientä palasta Itä-Suomea), olin siitä kuullut puhuttavan? Miksi Hiekkaharjun vesitorni ei ole yhtä tunnettu? Ihan yhtä korkea se on ja vielä mukavamman matkan päästä Helsingistä.   […]

Neljän päivän Kuopio-reissumme on tuottanut:   • kaksi pashanmuikeaa ilmettä • kaksi mämmin järkyttämää suuta • yhden viiden kilometrin hölkkälenkin • kaksi kakkastrofia • yhden lumiukon • yhden Kuopio-sightseeing kiertoajelun • yhden sirpaleiksi pirskautuneen kahvikupin • neljä luettua kirjaa • aika monta täyttä mahaa • yhden Puijo-magneetin • kaksi onnellista isovanhempaa   ja kaikkein tärkeimpänä: […]