Cats on Fire, osa 3.
Olen suurinpiirtein elävien kirjoissa jälleen! Välillä vielä vähän heikottaa, mutta suurin yökötys on ohi ja Kain on toistaiseksi kunnossa.
Tänään pikapäivitys keskiviikon keikkaan liittyen, joka siis seuraavana yönä kostautui kurjasti: sen siitä saa, äiti-ihminen, kun lähtee vauvatta hippaamaan! Yrjötaudin.
Keikka oli mainio. Mattias Björkas yhtyeineen on mainio. Vaikka olen kyseisen orkesterin nähnyt ensimmäistä kertaa livenä soittamassa jo vuonna 2006 (Glasgow:n South Side:n epämääräisessä kirkko-/jumppa-/missäliesalissa) ja senkin jälkeen yhteensä noin seitsemänkahdeksankymmenen kertaa, en ole osoittamassa kyllästymisen merkkejä. Lisää keikkaa vaan, CoF!
Kolmijalkainen mutta silti alati hurmaava herra Björkas Elvis-poseeraa.
Tytöt peilaavat ennen keikkaa Tavastian vessassa. Vastaavia kuvia on vuosien mittaan kertynyt, kröhöm, muutama.
Seurakin oli mitä mainiointa, kiitos Stella.
Pikapäivitys over sillä minun pitää mennä väsäämään työhakemusta: t y ö h a k e m u s t a! Huh jännittää, joutuukohan tässä vielä töihin.