DÄDÄDÄDÄDÄ.

Tänään päästiin ulos! Kyllä Kainin hengitys vieläkin vähän rohisee, mutta päätin lähteä silti liikkeelle, kun kerran puolentoista viikon lepo ja lämpö ei sitä kokonaan parantanut niin ei varmasti mikään. Paitsi aika. 

Joten käytiin aamulla parin ystävän kanssa lastenkonsertissa, Kain ja Matilda bilettivät niin, että laulajapojat tulivat jälkeenpäin kertomaan, että meinasi useammassa kohdassa unohtua sanat, kun unohtuivat katsomaan näiden kahden menoa. Sen jälkeen käytiin vauvajumpassa ja sitten tultiin kaupan kautta Vuosaareen, mummottomaan mummolaan. Äitini on siis edelleen Kreikassa ja me tultiin Kainin kanssa hakemaan postit. 

Edellisestä Vuosaarivisiitistä onkin jo sen verran aikaa, että paikka on Kainille taas ihan uusi. Ja jännittävä. Niin jännittävä, että puolitoista tuntia normaalin nukkumaanmenoaikansa jälkeen poika edelleen ryömii ympäri asuntoa ja huutaa DÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄÄ!

P.S. Mihinkään liittymättä ja asiasta sen enempää kertomatta, koska se ei minulle kuulu oikeastaan ollenkaan, sain kuulla vauvajumpassa, että yhdellä saman ryhmän pikkuisella on ilmennyt vakava sairaus. En ole koko päivänä saanut asiaa pois mielestäni. Kuinka hirveä huoli hänen vanhemmillaan mahtaa olla, kuinka sanoinkuvaamattoman kamalalta se tuntuisi, jos osuisi omalle kohdalle. Voimia heille ja kaikille muille vastaavan asian kanssa kamppaileville vanhemmille.