Erossa.

Minulla on ikävä Kainia.

Viime perjantaina vein Kainin aamulla normaalisti päiväkottiin ja suuntasin töihin. Iltapäivällä en kuitenkaan lähtenytkään bussilla köröttelemään takaisin Vantaalle, vaan kipitin reppu selässä Länsiterminaaliin, suuntana Tallinna. Järjestin siellä ystäväni Hannah harkesin kanssa yhteisen näyttelyn Ptarmigan-projektitilassa. Teimme kovasti töitä, nukuimme aika vähän ja lauantaina joimme vähän viiniä näyttelyä juhlistaaksemme. Oli kivaa, mutta minulla oli koko ajan vähän ikävä, vaikka tiesinkin pojan olevan hyvässä hoidossa Vuosaaren mummolassa.

Kun sunnuntaina hipsin takaisin kotiin, Kain oli jo nukkumassa. Aamulla näimme toisiamme pikaisesti, mutta illat olen viilettänyt riennoissa – avajaisisa, ruotsin tunnilla, näyttelytapaamisissa. Nyt on jo keskiviikko, enkä tänäänkään pääse kotiin ennen Kainin nukkumaanmenoaikaa. Tunnistaakohan poika minua enää? Huomenna vietämme kyllä koko illan sylikkäin.

Tallinan näyttelyssä oli muuten näin hauskaa: