Hiekkalaatikkokeskustelua.

Toinen äiti: Niin, mitä te päivisin, niinku, öö, teette?

Tämä äiti: Mitä sitä vauvan kanssa yleensä, käydään vauva-uinnissa ja kavereiden kanssa kahvilla, öö, sen semmoista.

Voieivoieivoieivoiei. Minä teen vain vauva-juttuja. Ja puhun niistä hiekkalaatikolla. Ei voi olla totta. 

Saisinko entisen elämäni hetkeksi takaisin, sen elämän, mikä mennä huristi niin kovaa vauhtia, että usein meinasin tipahtaa kyydistä. Sen mielenkiintoisen, josta olisi kerrottavaa romaanin verran ainakin.

Ehkä tämä ahdistus johtuu harmaasta ja märästä säästä, mutta ehkä se myös johtuu siitä, että elämäni on oikeasti tällä hetkellä ennalta-arvattavaa. Huomenna repäisen, lupaan.