Höpöhöpökysymyshaaste.

Haasteen ideana on kertoa kymmenen asiaa itsestään, vastata haastajan kysymyksiin, keksiä omat kymmenen kysymystä ja haastaa ihmisiä eteenpäin.

 

Tiiaemilia heitti minua kysymyksillä jo iät ja ajat sitten, unohdin koko asian tässä matkustelun tohinassa – onneksi muistui tänään mieleen, olisi muuten ollut ensimmäinen kerta, kun minä haasteen skippaan.

 

10 asiaa minusta, joita ette ehkä vielä tiedä.

1. Minulla on koon 41 jalka (ja kenkiä), ilmeisesti se on jotenkin erikoisen iso, ainakin vanhempien ihmisten mielestä. Itse inhoan pieniä jalkoja, ne näyttävät niin surkastuneilta jotenkin. 40 vielä menettelisi, mutta alle 39 on yök yök. Yksi elämäni hirveämpiä kokemuksia oli skotlantilainen kämppis, jolla oli koon 38 pulleat varpaat ja joka tykkäsi kävellä paljain jaloin.

2. En pidä sisustustekstiileistä. Verhot ja ryijyt menevät vielä jotenkuten, mutta vaakatasossa olevat ovat nou nou. Meillä ei ole mattoja, pöytäliinoja eikä muita vastaavia pölyä kerääviä hirvityksiä.

3. Kun olin parivuotias, meillä oli kotieläiminä ankkoja – yksi jäi jalkani alle, ja siltä katkesi jalka (vai siipi? en muista, hullusti sille kuitenkin kävi). Äitini sinnikkäästi hoivasi ankan kuntoon, jonka jälkeen veimme sen ja muut ankat lähimpään ankkapuistoon turvaan.

4. Olen ollut töissä oppaana Designmuseossa, Hvitträsk-taiteilijakodissa ja Glasgow’n Lighthousessa sekä kirjastotätinä Aberdeenin Yliopiston kirjastossa.

5.  Minulla on ollut kolme kissaa – Nappi, Tuukka ja nykyään Nitya Nightwolf. 

6. Girls-sarjan Hannahin sanoin, ihmiset muistavat minut yleensä lihavampana kuin olen – eniten minulle esitetty kysymys, varsinkin jos edellisestä tapaamisesta on aikaa, on ’oletko sinä laihtunut?’. En, en ole. Ihmiset muistavat minut myös pitkätukkaisena, vaikka en sitä laheskään aina ole. Itseasiassa hiukseni ulottuvat harvoin edes olkapäille (nykyään ne kyllä ovat aivan liian pitkät, en ole päässyt kampaajalle moneen vuoteen).

7. Syntymäpäiväni on tammikuun yhdestoista päivä – kahden parhaan ystäväni synttärit ovat huhti- ja toukokuun yhdestoista. 

8. Minulla on huomattavasti enemmän poika- kuin tyttökavereita. Jostain syystä tulen (tai ainakin ennen tulin) poikien kanssa paremmin toimeen. Nykyään olen poikennut tästä hieman saadessani monta uutta äitikaveria. Mutta vielä nykyäänkin, aina kun puhun ’parhaista kavereistani’, kyseessä on joko Kostas, Dawid, Phil, Alex tai Juha.

9. Unelmatyöni olisi olla MoMAn kuraattori. Tai tietenkin kuuluisa taidegraafikko, mutta se ei ole työ, kun se on henkinen pakko. Ihanteellista olisi pystyä jotenkin yhdistämään työ taidegraafikkona työhön taiteilijoiden parissa. Vaikuttaa nykytaiteen tutkimiseen, esittämiseen ja kulutukseen ja silti samalla tehdä omia vedoksia esimerkiksi yhtenä päivänä viikossa. Jossain välissä harkitsin taideresidenssin perustamista, jossa voisin tavata taiteilijoita jatkuvasti ja auttaa heitä järjestämään näyttelyitä Suomessa, samalla tehden välillä iltaisin työpajalla omia kuvia.

10.  Haluaisin myös kovasti väitellä joskus tohtoriksi – minulla on tutkimuksen aihekin jo valittu. Ehkä joskus myöhemmin, aikuisopintorahalla.

 

Minusta haluttiin tietää:

1. Kuka saa sinut onnelliseksi? Vielä pari vuotta sitten olisin vastannut, että vain minä itse voin tehdä itsestäni onnellisen, kenelläkään muulla ei ole niin suurta valtaa elämässäni. Nykyään vastaus on tietenkin Kain. Ja minä itse, edelleen.
2. Mistä asiasta et luopuisi mistään hinnasta? Vapaudesta, vahvuudesta ja itsevarmuudesta tehdä juuri niin kuin huvittaa. En ole koskaan ottanut ihmisten ’hyviä neuvoja’ kovinkaan vakavasti, koska kukaan muu ei ole minä, eikä tiedä, mitä minä haluan ja tarvitsen. (Kainista en myöskään luopuisi.)
3. Miksi Lily? Miksei Blogger? En ole varma. Eksyin Lilyyn Isyyspakkauksen Facebook-mainoksen kautta, niin kuin varmasti monet muutkin. Lily tuntui mukavalta paikalta, nykyään olen vähän eri mieltä, mutta täällä ollaan näköjään edelleen.
4. Lempireseptisi? Keitettyä parsakaalia voisin syödä joka päivä kyllästymättä, mutta se tuskin on resepti sanan varsinaisessa merkityksessä. Joten vastaan mozzarella-munakoisorullat, mmmm.
5. Mistä kaikkialta blogisi löytää? Bloglovin’ista, muistaakseni. Ei tänne onneksi kovin helposti eksy.
6. Voisitko elää ilman puhelinta? Voin toki. En ole kovinkaan pahasti addiktoitunut teknologiaan. Puhelimen omistan nykyään, mutta nytkään en sitä esimerkiksi (Kreikassa ollessani) käytä lainkaan. Skotlannissa asuessani olin joskus huppelissa astunut puhelimeni päälle ja rikkonut sen, ostin uuden vasta vuosia myöhemmin. Vanhempani eivät olleet tapahtumaa edes huomanneet, kun en muutenkaan pahemmin soitellut.
7. Oletko facebook-addikti? En ole. Minulla ei ollut pitkään edes tiliä, mutta pari kuukautta sitten otin tilin käyttöön Mutsien Kymppiä varten. Muuten en kyseistä sivustoa juurikaan käytä.
8. Sisustusvärisi? Vaihteletko niitä aina vuodenaikojen mukaan? En vaihtele, pidän punaisen ja keltaisen yhdistelmästä ympäri vuoden. 
9. Monella keikalla olet käynyt? Uih, en kyllä osaa sanoa. Monen monella, varsinkin nuorena. Usealla viikossa. Hyvien keikkojen skippaaminen viiltää haavoja sydämeeni edelleen, mutta on se tahti hidastunut vuosien mittaan. Ennen en jättänyt kovinkaan monia välistä ja matkustelin keikkojen perässä ympäri Eurooppaa.
10. Kumpi oli ensin; muna vai kana? Kana tietenkin – sehän oli ensin kala, joka evoluution myötä kasvatti siivet ja keuhkot ja kiipesi maan pinnalle. Sitten se vasta rupesi pesähommiin.

 

Näihin pitäisi teidän vastata:

1. Kuinka monessa maassa olet käynyt?

2. Missä haluaisit olla juuri nyt?

3. Oletko koskaan kävellyt ulos leffateatterista kesken leffan? Mikä elokuva oli kyseessä?

4. Ketkä viisi henkilöä kutsuisit unelmiesi illalliselle (eläviä tai kuolleita – tosin dinnereillä he olisivat täysissä ruumiin ja sielun voimissa)?

5. Mikä oli nimesi lapsuuden koti-leikeissä?

6. Ketä ihailet? Miksi?

7. Mikä on noloin muistosi? Saa toki jakaa nolouksia enemmänkin, me muut lupaamme nauraa.

8. Kuka tietää sinusta kaiken, tai eniten?

9. Mitkä viisi elokuvaa kaikkien pitäisi ehdottomasti katsoa?

10. Mitä en koskaan uskonut tekeväsi, mutta teit kuitenkin?

 

Haasteen saa ottaa vastaan, ken haluaa.